torstai 2. joulukuuta 2010

Löpinää

Sisähousuja on ollut listalla jo pidempään, jostakin sitä piti aloittaa. Päätin tuhota kankaan jämiä, jotka ei muka riitä mihinkään. No kyllähän tästäkin velourista yhdet pöksyt sai.. Ja jos joku vielä muistaa nappitädin ekoista postauksistani, niin arvaa varmasti mistä lahkeen napit ovat peräisin. Kaava on Ottobre Jodhpur 3/2010. Housuista tuli vähän lyhyet, en tiedä oliko housujen mallissa vai tekijässä vika. Voisihan noihin jotkut resorit vielä lisätä. Hyvin käy kun on sukkahousut alla ja niihän se tällä ilmalla usein on. Napit on eriparisia ja yritin valita vähän sävy sävyyn vaatekapin paitojen kanssa.

Oletteko kenties muuten huomanneet, että vahvin "luonteen piirteeni" on huolimattomuus. Itse en ole asiaa niin objektiivinen tarkastelemaan, mutta ainakin kun tuon kysymyksen miehelleni esitin, niin hän nauroi, "Ai että ollaanko huomattu.." No se piirre ei oikein sovi yhteen ompeluharrastuksen kanssa. Läheskään joka työssä en käytä nuppineuloja asiaa helpottamassa ja puran sitten hetken päästä vinon sauman..tai ainakin se pitäisi purkaa. Kankaiden reunoihin ei muka ole aina aikaa laittaa  siksakkia, ettei saumat ihan varmasti alkaisi purkautua. Ja silitys.. Muutamassa ompeluksessa olen ohjeen mukaan välillä silitellyt, mutta kyllä sekin usein jää.. No joku se tässä hommassa viehättää kuitenkin. Ala-asteella olin törmäyskurssilla silloisen käsityöopettajani kanssa, joten mieleen hänen opeistaan jäi lähinnä lause "Katso kirjasta". Sanavarastossaan hän jatkuvasti viljeli sanoja: "rahi", "mittaliisa", "ratkoja", yms ala-asteikäiselle hankalia käsitteitä. Ja kaiken huipuksi arvatenkin oli 80-luvun varhaisteinille aika hankalaa myydä hauskoja käsityötehtäviä, kuten esimerkiksi tehtävää, jossa oppilas tekee itselleen Bermudat! "Mitkä?" Juu-u Bermudat, siis ne oli hirveät ja malliltaan samanlaiset kuin opella, joka oli silloin 50vee. Niissä oli vekit edessä ja tilaa tuhdimmankin mummon pepun verran takana ja lahkeensuusta olisi voinut työntää halukas vaikka päänsä sisään. Voi oij, vieläkin puistattaa, ja useaan kertaan nekin ratkojan alle pääsivät. Eli tuskin lapsuudestakaan tämä käsityöinto kumpuaa. Tunnustautuuko kukaan muu käsityöhunsvotiksi?
No joka tapauksessa, hauskaa on ja palkitsevia ompeluksia teen ja toivottelen, minä.
Ja loppuun vielä pari talvista kuvaa.
 Mustarastas
Ja kuka meni, minne meni..

1 kommentti:

  1. Täh?! siis joo, tääl kans vähän sellasia sinnepäin ihmisiä.. minäkö sähellän.. hmmm...

    Kivat housut :)

    VastaaPoista