Tämmöisethän meiltä puuttui

Aivan ihanan shortsiasun löysin 50 sentillä katukirpputorilta. Tämmöiset ois kiva tehdä kanssa itse, mutta nyt ei tartte kun jo nämä meillä on. Nämä on ihanan touhukkaat ja ankkamaisen pyylevät ;) Hellettä on pitänyt ja meidän parveke on ihan pätsi. Äitiltä hiki virtaa kun lapsi silti haluaa nauttia välipalan siellä, mutta kyllä hätä konstit keksii..onneksi betonilattia on kylmä.

Ja hei, jokainen kommentti  on tosiaan iso ilo! Arvontakin on tulossa koska joitakin kankaita on taas liikaa. Perästä kuuluu..

Välihuomautus

pesänrakennus vietti on herännyt ja myös meillä tulee asunnon valinnan kanssa kiire

utuiset fiilikset, tänään haluaa jotain ja huomenna ihan jotain muuta

mutta sinä olet aamuni valo, sinä päiväni kirkkaaksi teet, oma tytär, oma kulta ja vielä kesäkin kun on..

ja kukat

ja vähän hankintoja....

Kevättä ilmassa

 Olemme vallan keväästä riehaantuneita. No nyt alkuun myytiin oma koti pois, ja etsitään hullun lailla uutta. Juu juu, eihän näin pitänyt mennä, mutta taidamme olla aikamoisia tuuliviirejä koko sakki. Ihan kauheasti ei kotona olla sitten oltukaan ja omat rentouttavat näpertelyt ovat rästissä. Ideoita sinkoilee kyllä jos jonkinmoisista jutuista. Pistin nyt blogin ilmeen ajantasalle, eli pikkuisen kaoottinen ilme. Tässä muutama rauhallisempi otos lähipäiviltä.

 

Kesässä (Se kai tämä nyt on..) parasta on se, että voi joka päivä mennä retkelle tai vähintäänkin nauttia välipalan tai päivällisen parvekkeella. Ja sitä on tehtykin. Ja lapsukainen on päässyt jo kahlailemaan jokeen, järveen ja mereen. Eli jotain hyötyä näistä asuntonäytöissä juoksuistakin siis on, että tulee käytyä vähän jokapaikassa.

Sitten t-paita puolella on yhä vajetta ja teinkin kirjekuoripaidan, ilman kuvaa. Kuvaa kuitenkin kovasti lapsi kaipaili, joten käytännössä katsoen pilasin paidan tuhraamalla siihen tuommoisen tipusen, takkusi takkusi ja purkaminen aiheutti reiän, no kyllä tämä käyttöön kotioloissa joutaa. Mutta aika pahannäköinen lopputulos:) Harjoitus tekee mestarin ja näiden takkuilujen syyksi epäilen lirukkia paitamatskua. Nyt kiiruhdan keittiöön. Jotakin herkkua on viikonlopun kunniaksi tehtävä.

Muotia

Moi,
pitkän tauon jälkeen tulee jotain ihan muuta kuin ompeluksia. Niitäkin on valmistunut, mutta ei meidän tyttö kerkeä nykyään paljon poseeraushommiin.
Kuljin tuossa joitakin viikkoja sitten Stokkan vaateosaston läpi. Etsin jotakin kevätvaatteita. Iskin silmäni Ralph Laurenin mekkoon. Joo, tosi kätevä, just äitinä voin käyttää tämmöstä rentoa mekkoa, käy hiekkikselle ja kauppaankin tai ravintolaan voi tällä mennä. Ja vaikka farkkujenkin kanssa. Tämä löytö oli sitten parinsadan hintainen, aika kallis..joten unohdin sen, enkä löytänyt reissulta mitään sitten. Merkkivaatteet eivät muutenkaan ole koskaan olleet ensisijaisella sijoituslistallani, mutta vähän kuitenkin sitä mielin. Tyhjin käsin kotiin palatessa kerroin löytäneeni, mutten vielä sijoittaneeni..ja hyvä niin.

Nyt sitten löysin kotimaisen vastineen sille kirppikseltä kahdella eurolla. Tämä on Fenno-Sportin ja varmasti monen vuosikymmenen takaa. Vyön olen napannut kirppikseltä jo aiemmin. Kierrätys ja kotimaisuus kunniaan!
Ja oikein nannaa äitienpäivää kaikille äideille!

Kuvia ja huvia

Pikainen päivitys pihalta. Mitä kaikkea siellä nyt näkyykään kun kevät tekee tuloaan ja kun katsoo oikein tarkkaan. Me on syötelty sorsia ja leikitty kuraleikkejä ja poikettu poluilta. Oikein kivaa kun talvi jää taakse.

Moi

Täällä puhaltaa nyt niin villit tuulet, ettei kaikkea voi vielä edes paljastaa. Matka meni hyvin ja se inspiroi jos minkälaisiin puuhiin. Kohde oli oikein hyvä lapsiperheille ja meille varsinkin. Rauhallista ja paljon ulkoilua.Itse kohteesta  en vaikutteita uudistumiseen imenyt ,mutta oli kerrankin aikaa pysähtyä. Niinpä kotiin palatessa oli todella uudistunut olo. Voisiko tätä kutsua vanhanaikaisesti elämäntaparemontiksi.

Tässä sitä nyt diivaillaan uudessa kierrätyspipossa, sai Jackpotin kulahtanut paita kyytiä.

Pelkkä suorakaideputki ja yläpäästä kulmat yhteen

Kullanmurut kirpputorilta pääsivät meille leikkimään

Sitten tämä taas pysyi vankasti oksallaan vaikka kuinka tuuli tuiversi

Ensinäkin haluan panostaa nyt elämän laatuun ja tähän hetkeen. Tiedän- löpinältähän se kuulostaa, mutta on oikeasti aika tärkeä juttu.
Olemme siis toistaiseksi luopuneet uuden asunnon haaveilemisesta, koska tämä nykyinen käy vielä hyvin, eikä rahat mukavaan eloon riittäisi suurempaa lainaa maksaen ennen kuin menen töihin. Töihinkään en aio kiirehtiä, kun mahdollisuus kotona lapsen kanssa oloonkin kerran on. Ehkä senkin näen nyt entistä ainutlaatuisempana juttuna, kun piti pohtia vaihtoehdot että uusi asunto ja töihin tai tämä koti ja kotona murusen kanssa. Nyt sitten laitetaan ekologinen säästöliekki päälle ja haetaan tämän mamman hiekkalaatikkovaatteet (ja paljon muutakin) kirpputoreilta ja todetaan että kotona olo voi vielä jatkua.
Jostain on tullut myös halu tutkiskella ruokailutottumuksia perheessä-minähän sen ruoan nyt pääasiassa pöytään laitan, joten pieni uudistusliike silläkin saralla tuntuu olevan paikallaan. Lapsikin syö jo melkein mitä vain. Vielä hetki sitten ruoan piti olla jotakin siskonmakkarakeiton ja makaroonilaatikon väliltä, joten nyt voi kokeilla jotain kasvispitoisempaakin. Ja kun kevät tulee, niin salaatit ja sosekeitot itsetehdyn leivän kanssa peliin vaan. Nyt tuolla bataatti odottaa keittoutumista.
Kalaa on nyt ruvettu jo syömään tosi usein, kampelaa,silakkapihvejä, lohta ja jopa langettiin pakasteseihinkin-ihan kelporuokaa siitäkin sai. Päätettiin alkaa käyttämään vain luomulihaa, niin tulee sitä kalaakin ostettua useammin kun siitä tuleekin saman hintaista kun lihasta. Eikä muoviroinaa kotiin, ei muovipusseja ja pakkauksia, jos toinenkin vaihtoehto on. Eikä einestä- sitä me ei juuri ollakaan käytetty, pinaattiletut on olleet kyllä poikkeus. Karkit korvataan itsetehdyillä herkuilla, jos herkkuja pakko on syödä (Ja kyllähän on :D).
Sitten kodin uudistus: kaikki rikkinäinen tai arkea hankaloittava korjattava välittömästi! Jos ei ole varaa hankkia kunnollista, jätetään sitten hankkimatta. Pikainen siivous (-joka edellyttää myös imuroinnin koiraperheessä, jossa lastenrattaat tuodaan sisään-) päivittäin. Erottuu paremmin ne ihanat helmililjatkin täältä kun on siistimpää.
Ja sitten se että osaisi enemmän nauttia tästä meneillään olevasta hetkestä, eikä niin että on joku hankinta/suunnitteluprojekti kokoajan menossa. Nämä jutut tuntuvat jo nyt raikkaana muutoksena, mutta vaativat pikkuisen ryhtiä arkeen. Ompelusaralla on toistaiseksi hiljaista, kaikkea ei vaan voi ehtiä. Mutta kyllä niitäkin vielä nähdään, meinaan takkeja, mekkoja ja lakkeja.

Pakkanen

Alkaa pikkuisen tympiä nämä pakkaset. Lapsukainen hyppii seinille kun ei pääse purkamaan energiaa tarpeeksi, kun on tottunut ulkoilemaan ja nyt parinkymmenen asteen pakkasilla ollaan vain piipahdettu pihalla. Nyt onkin sitten pidetty kotia lämpimänä leipomalla, eilen omenamuffinsseja ja tänään hyväksikäytettiin aamupuuron jämä sämpylöihin. Muffinssitaikinan sai 1,5vuotias sekoittaa itse ja lapsen into ja keskittyminen moisiin puuhiin oli ihanaa katseltavaa. Sämpylät voideltiin vedellä ja siroteltiin päälle kaurahiutaleita, vaatiin tarkkuutta!
Vaikkakin aika on nyt saatu kulumaan ihan mukavasti, niin päätettiin kuitenkin katsoa lähiaikojen äkkilähdöt ja valita kohde, jossa ei toppahaalaria tarvita. Kypros..se odottelee nyt meitä. Sitä ennen koitan jotain kesäjuttuja ommella vielä. Suurin puute on kevyissä hatuissa; alkuun harjottelin lierihattua Ottobren ilmaiskaavalla. Vuorena Iinulta pilkut ja päälliskankaana oma vanha hamonen. Yllättävän tekniseltä tuntui toteutus, korvaläpätkin tein, mutta niiden laitto kahden kankaan väliin, kun lierikin piti laittaa, oli liian hankalaa. Ihan kiva siitä tuli. Ompelulle ei ole löytynyt aikaa, kun neiti on nukkunut sisällä ja hänpäs herää oitis jos ompelukone käy. Tulen pian pistäytymään taas.

Pieni romanttinen rasia ja ei niin romanttinen asia

Heippa, ettei blokkailu nyt ihan unohtuisi, niin pieni päivitys on paikallaan. Ihana eväsrasia tyttöselle tarttui mukaan kirpputorilta. Monikerroksinen ja haarukkakin mukana, vautsi.
Mutta muihin aiheisiin: Viimesyksynä päätin alkaa ihan pikkuisen opiskelemaan verkkokurssimuotoisesti, kerkeäähän tässä kotona ollessa. Kurssin myötä kuitenkin huomasin, että se olikin aika suuritöinen projekti  ja vaikeakin. Nyt se on kuitenkin kunnialla suoritettu loppuun ja  siitä lienee tulevaisuudessa riemua, kun töihin ryhdyn. Nyt haluan sitten vähän ansaittua joutenoloa. Sen ajan tehdä jotain, niin kuin vaikka leipoa tai silittää tai ommella oikein ajatuksella. Siksikin kai tämä blogihiljaisuus on meneillään. Kaikki on muutenkin hiukan sekavaa, kun olemme olleet aikeissa myydä asuntomme ja muuttaa kenties omakotitaloon, mutta..Tässä taannoin sitten välittäjän käyntiä varten siivottiin ja siirreltiin huonekaluja ja kevätaurinko puski läpi likaisista ikkunoista . Melkein jo näin puut vihreinä ja haistoin tuttujen kasvien tuoksun ja mietin kuinka me neiti B:n kanssa kuljettaisiin kohta näillä pihoilla ja nurmilla. Ou nou, paniikki tuli, haluammeko todella vaihtaa tämän kodin ja ympäristön, jotka ovat ihaniksi todetut, joissa ei ole mitään vikaa, uuteen ja tuntemattomaan. Tämmöinen oravanpyörä pärähti käyntiin. Puolivuotta olemme netissä roikkuneet katsomassa uutta kotia ja kaikkiko turhaa, kun ei me muutetakaan....vai muutetaanko? Tänään tuli myyntiin samanlainen talo samalta tieltä, kuin oli se joka laukaisi tämän talokuumeen. No katsotaan nyt, pidän teidät ajantasalla.
Ja sitten vielä viimeisenä, muttei vähäisimpinä Iinulta pikkuisen pilkkuja, näitä on hyvä lisäillä sitten vähän sinne sun tänne. "Kuvausrekvisiittana" (: D) ihana coton de tulear koiruutemme.

Taantumus

Viimeviikot ovat käsityörintamalla olleet hiljaisia. Ilmeisesti tietokoneen käytön ja ompelemisenkin aiheuttamat hartiakivut ovat aiheuttaneet suoranaista kuvotusta koko blokkailutouhua kohtaan. Tuntui että tulee migreeni mistä tahansa, päivittäin jouduin kääntämään tilkkutyynyn sohvalla tilkkupuoli alaspäin, ettei tullut paha olo-ja en siis ole raskaana, vaikka oireesta voisi niin päätellä. Kaikki värit vilisee. Nyt olo on jo parempi kun on keskittynyt vähän muuhun kuin hartioiden rasitukseen. Ulkoilua on tässä perheessä nyt lisätty. Iltaisin mennään pienokaisen kanssa lumitöihin, ettei nukutukseen menisi niin kauan, on onneksi toiminutkin. Kevät-talvi on ihana ja kyllä se saa hymyilemään kun vettä joinakin päivinä jo tippuu räystäiltä. Pienen kierroksen blogeissa tein juuri ja jo alkoi ideat hyppimään pitkin seiniä mitä kevääksi olisi tyttärelle päälle puettava ja ommeltava. Ainakin pipo ja hattu saralla riittää tekemistä. Jo aiemmin tehtyihin takkiin  ja huppariin pipot on myös suunnitteilla. Ohut puuvillatakki lämpimille päiville, siihen sitten pipo ja lippahattu takkiin sopiviksi. Mietin tytölle jotain puolipitkää takkia, että menee tunikoiden ja mekkojenkin kanssa, vaikka ulkoilutakiksi tuleekin. Eli sitten niitä tunikoita..Kannattaakohan tehdä kesäksi kaikki pitkillä hihoilla..että suojaisi siltä auringolta.Mitäs vielä.. Hiuspantoja.. ja pikkulaukku itselle..Ja mistä tilaisi kankaita..Hmm..tämä suunnitteluvaihe se hauskinta on, saa sitten nähdä mitä tulee edes tehtyä. Ja mikä olisi se meidän väriskaala..Violettipohjainen on tuo tuhdimpi kevät-takki, mutta kunhan siitä päästään niin ehkä ruohonvihreä ja pinkki tai turkoosi vai helposti likaantuva vaaleankeltainen tai olisiko aika raikas tummanruskea valkoinen, joka kävisi kaiken kanssa...Ja tähän mietteeseen, Moikka.

Joulu ja sen jälkimainingit

Joulu. Aattona mieheni sukulaiset ahtautuivat kotiimme syömään, juhlimaan ja lahjoja avaamaan. Tunnelma oli hyvä- pelkäsin että lapsukainen saa aivan liikaa lahjoja ja stressaantuu ennemminkin kuin nauttii. Lahjoja tuli, lapsen parhaaksi lahjaksi osoittautui puinen uuni. Myös nallet ja muut pehmolelut ovat kovasti päässeet nauttimaan teehetkistä, pukinkontista tullut metallinen astiasto on siis myös hittituote. Myös paketeista tai ainakin suuresta paperikassista oli iloa. Joulupäivänä saimme olla ihan oman perheen kesken. Tutkittiin kukin joululahjojamme ja ulkoiltiin mukavassa pakkasessa. Ei kiireen häivää. Joululaulut soivat minkä kerkesivät. Uudet lelut saivat jo aattona pienokaisen toimimaan pikakelauksella ja nukkumaanmenosta muodostuikin isin ja äidin hermoja koetteleva tuntien taival, josta näyttää nyt muodostuneen jo tapa;) Tapanina matkattiin siskoni perheen luo, jossa lapsia on viisi, joten ylikierrokset senkun paukkuivat. Huh.. ei ole meidän neiti B varmasti yksin kokemassa joulunvieton raskautta;)

Meillä lapsia on vain yksi, joka ei suuriin väkijoukkoihin ja uusiin haastaviin leluihin ole vielä kerennyt kunnolla tottumaan.
Uudenvuoden "lahjoiksi" rouhin mausteita. Saadut pilttipurkit täyttävät nyt tarkoitustaan maustepurkkeina. Niissä on kiinalaista viismaustetta, jonka sekoitin itse, eli se sisältää kanelia, neilikkaa,fenkolia,tähtianista ja cayennepippuria. Kiinanpippuria siinä piti olla, mutta näin se meillä on toiminut oikein  hyvin kana-,liha- ja miksei kasvisruokienkin maustajana. Nyt odotan innolla uuttavuotta. Nähdään sitten.

Kuulumisia.

Meidän kodin isänpäivään herättiin innolla, vaikkakin yläkerran yksin jätetyt koirat haukkuivat yöllä kahteen asti ja estivät tehokkaasti meidän unet. Onneksi neiti B:tä moinen möykkä ei haitannut.
Isin annettiin nukkua vähän pidempään ja me sitten tytön kanssa valmisteltiin aamiainen ja tehtiin viimenen silaus ite tehdylle kinuskikakulle. Kakun onnistuminen vähän jännitti, kun ensikertaa kokeilin, mutta siis järkyttävän hyvää. Kinuskikissan ohjeella tein. Tällä kertaa oli tehty kortteja sormiväreillä ja niiden taakse sitten laitettu mustavalkokuvia meistä kaikista. Lahjaksi annettiin pipo, jonka äitini pyynnöstäni oli neulonut ja villapaita, joka oli kotoisin ihan kaupasta vaan. Ehdittiin ulkoilla kaikki yhdessä koira mukaan lukien, kerrankin nähtiin aurinko;) Lammaskaali nostettiin uunista kun tultiin sisälle.

No joulukuuhan se tässä jo häämöttää ja joulukalenteria pitäisi ruveta täyttämään. Lahjat oli tarkoitus hommata jo marraskuun aikana,mutta ei se nyt ihan niin taida mennä. Joko pitäisi laittaa jouluvalot, tuollahan on niin pimeää, että valoja ei voi olla liikaa. Lapselle lahjalistalla on ainakin joku lämmin luksuspyjama ja tyttömäiset Aino tai Reinotossut, jos vain löytäisi jotkut söpöt. Sitten nukke ja jotain vielä...

Käsitöiden saralla on hiljaista, mutta intoa löytyisi kyllä. Kirpputorilta toin kotiin tämmöisiä namusia, mitähän näistä tekisi tai mihin laittaisi.. Snapseja meillä harvemmin juodaan. Kiitos taas uudelle lukijalle.

Pikkujuttuja vain..

No piti tulla tänne näyttäytymään.  Keittiön verhon jämästä tuli tehtyä pussukka muovipusseille. Kangas on tietysti Marimekon lumimarja.
Paljon olisi ompelulistalla vastaavanlaisia pussukoita. Sipuleille ja valkosipuleille ainakin voisi tehdä, mutta kun meillä roikkuu keittiössä jo niin  moni muukin asia, että vielä mietin jotain muuta vaihtoehtoa.

 No sitten.. virkkauksen saralla omaperäisiä kokeiluja..."kaava" on oma ja virkattu pylväinä puuvillalankojen jämistä. Tämä pikku-herra oli siis aluksi possu, jolla ei kyllä ole häntää, sen sijaan tarkoitus alun perin  oli tehdä kettu, mutta se oli tosi vaikeaa;) kuten kuvasta näkyy.

Tänään tämä Nalle-Tohelo sai päälleen vaatteet ja silmätkin viimein, niin alkoi persoonakin asettua paikoilleen. Tämmöisten teko on tosi hauskaa, eikä tarvinnut olla oikein mitään, kaikki tarpeet löytyi  kaapin pohjalta. Se mikä on tämän nallukan elämän tarkoitus, on vielä kaikille epäselvää.

Täällä ollaan, entäs te?

Pihan oravat on niin ihania, että pakkohan niitä on kuvata.

Tämä liivimekko on odottanut onnistunuttta valokuvaa jo pari viikkoa, värit ovat aivan puuta heinää. Eli yksikään kuva ei onnistunut. Luulin jo että kamera on rikki, mutta kai se on tuo päivän valon puuttuminen. Syvän violetti velour kannettiin kotiin Eurokankaasta ja pilkkupuuvilla, joka onkin jo blogissani tutuksi tullut, sattui olemaan samaa väriä.

Kaava on Ottobren liivimekosta, suurensin sen kummityttöni kokoon 104 ja vuoritin yläosan. Todella järkevä ratkaisu tuo vuoritus, jäi kokonaan kärsimättä resoreiden epäsiisteyden aiheuttama närkästys;)
Minä teen verkossa opintoja, nyt olenkin koukussa siihen ympäristöön ja blogeissa luuhailu jää vähemmälle.

Onko kenelläkään antaa ideoita kengiksi, joilla pärjää ulkona lapsen kanssa säällä kuin säällä. Mielummin liian lämpimät kuin kylmät olisi hakusessa..mutta sellaiset jotka eivät kauhistuisi pikkusateesta. Niistä Ugg-saappaista olen kehuja kuullut, mutta vesikelihän ne pilaa. Ja jalkani kaipaisivat paksumpaa pohjaakin. Kuomat olisivat viimeinen vaihtoehto;) Näitä nyt vähän pohdin, jotka aamulla hätäpäissäni stokkalta hain.

Eikö ole hyvä että joku syö sienet, kun me ei niitä kovasta yrittämisestä huolimatta keretty sinne sienimetsään.