Kesä kuulumiset

No niin, uusi koti on löydetty ja sinne muutto on kuukauden päästä edessä. Huh,kuinka pian..meinaa ramppikuume iskeä, vaikka tätä muuttoa on nyt vatvottu jo vuosi ees taas.
Koti löytyi kuin ihmeen kaupalla, eikä vaatimuslistaa, joka oli piitkä, jouduttu leikkaamaan mistään. Lisää  säilytystilaa, mammalle työhuone ja se omapiha. Sitten vielä palvelut suht lähellä ja sitä luontoa. Kaikki löytyy, jopa pari järveäkin kävelymatkan päässä. En malta odottaa!  
Semmoista stressiä tämä asunnon etsiminen kyllä tuotti, ettäihan hetiei kyllä uuteen vaihdeta.
Juhlan kunniaksi piipahdettiinkin sitten Naantalin muumimaailmassa. Naantali on ihana, muumeilla tai ilman. Muumimaailmasta sain himon sisustaa, ois ainakin etsintälistalla sellainen puinen kerrossänky lapsoselle, jollainen muumimaailmassa oli. Yläsängylle pehmoeläimet ja sänkyyn saisi mukavan suojaisan pesän ja minä pääsisin valkkaamaan jotkut ihanat kangas verhot päätyihin ja jah jah.

Kesästä on nautittu muuten paljolti kotiympäristössä, kaikki ilo irti vielä näistä kulmista. Pitkästä aikaa pikku ompeluskin syntyi tuosta retrosta mansikkakankaasta. Se oli ilostuttava löytö Eurokankaan laarista ja sitä on vielä paljon, materiaali on collegen ja trikoon välimaastosta jotakin..Mietin pitäiskö siitä itsellekin tehdä jotain ja sitten voi olla että pala siitä liikenee arpajaisiinkin.Pian kerron vielä jotain uutta mitä kuuluu, mutta siihen asti nautitaanpas helteistä. 

Kevättä ilmassa

 Olemme vallan keväästä riehaantuneita. No nyt alkuun myytiin oma koti pois, ja etsitään hullun lailla uutta. Juu juu, eihän näin pitänyt mennä, mutta taidamme olla aikamoisia tuuliviirejä koko sakki. Ihan kauheasti ei kotona olla sitten oltukaan ja omat rentouttavat näpertelyt ovat rästissä. Ideoita sinkoilee kyllä jos jonkinmoisista jutuista. Pistin nyt blogin ilmeen ajantasalle, eli pikkuisen kaoottinen ilme. Tässä muutama rauhallisempi otos lähipäiviltä.

 

Kesässä (Se kai tämä nyt on..) parasta on se, että voi joka päivä mennä retkelle tai vähintäänkin nauttia välipalan tai päivällisen parvekkeella. Ja sitä on tehtykin. Ja lapsukainen on päässyt jo kahlailemaan jokeen, järveen ja mereen. Eli jotain hyötyä näistä asuntonäytöissä juoksuistakin siis on, että tulee käytyä vähän jokapaikassa.

Sitten t-paita puolella on yhä vajetta ja teinkin kirjekuoripaidan, ilman kuvaa. Kuvaa kuitenkin kovasti lapsi kaipaili, joten käytännössä katsoen pilasin paidan tuhraamalla siihen tuommoisen tipusen, takkusi takkusi ja purkaminen aiheutti reiän, no kyllä tämä käyttöön kotioloissa joutaa. Mutta aika pahannäköinen lopputulos:) Harjoitus tekee mestarin ja näiden takkuilujen syyksi epäilen lirukkia paitamatskua. Nyt kiiruhdan keittiöön. Jotakin herkkua on viikonlopun kunniaksi tehtävä.

Parhaita ystäviä, tyttö ja koira

  

Heippa. Pikaisesti kiireisen kevätmylläkän keskeltä pieni kuvasarja. Meidän pikkutytöstä ja meidän pikkukoirasta. Uudet kumpparit on nyt kokoajan jalassa, sopi tyyliin tai ei. Mekko valmistui eilen ja pohjana käytin savannitunikan kaavaa vanhasta Ottobrestä.  Jätin tällä kertaa vuoren ja taskun pois ja hihoistakin tuli vähän erilaiset. Tilkkukankaat on omia jämiä ja ruutukuosi on Kodin Anttilan alesta. Kanttaukset tein ohuesta tukikankaalla tuetusta trikoosta ja jälki on kuin oppikirjasta. Oikeesti helpoin kanttausmateriaali, tai yhtä helppo kuin kanttinauha.Ala kanttaus pelkällä trikoolla kun tuettu kangas loppui, eron kyllä huomaa.

Meillä myllertää muutoksen tuulet. Kerron tarkemmin myöhemmin. Meillä on hallussa ilmaisliput Lintsille, joten laatuaikaa tiedossa! Ihanaista viikonloppua kaikille! Ja lukijalukukin oli taas nousut, jee!

T-paita-aika

Minustahan on tullut vallan nopea ompelija; taas päikkäreiden aikana valmistui uusi vaate ja vielä riisipuuro ja pannukakkukin. Taitaa mennä tämä täti pikkuisen kierroksilla. On ollut niin stressaava viikonloppu takana ja vastaukset useisiin kysymyksiin on nyt saatu ja nyt voi huoahtaa.

Eli tuotokseen; Vihdoin tuntuu että bodyjen käytön voi lopettaa. Joten voi alkaa tekemään niitä t-paitoja! Mallia otin Ottobren Hau hau-bodysta. Resorit on vähän vinksallaan, mutta kelpaa. Mietin tovin, että näyttääkö tämä nyt pojan paidalta, mutta väreihin on hyvä yhdistää punaista tai farkut -ei ole ainakaan liian hempeää tällä kertaa. Kaulus lörpöttää vähän, mutta paita on muutenkin reilu, 92 on koko ja meidän tyttö ehkä 85cm korkeintaan. Hyvää harjotusta, tämmöisiä voi tehdä lisää.
Nyt lapsukaiselle nousi kuume, joten pääsiäinen menee meillä ihan uusiksi..Katsotaan nyt, kai tähän kuitenkin jotain pääsiäisrientoja mahtuu. Suunnitelmissa ainakin pajunoksien koristelua, lammasruokaa ja munien maalausta. Ja kaikille pääsiäismunia tietysti. Hyvää pääsiäistä kaikille.

Mansikkamassut, mansikkanassut

Halusin tehdä tyttärelle ihan rehellisen collegepaidan, semmoista ei meiltä löydy ollenkaan. Kaavoja katsellessa päädyin hupulliseen versioon sen tekemisen vaivattomuuden vuoksi. Jotenkin olen kokenut ilman saumuria joustavat  resorikaulukset liian haastaviksi, joten jotenkin erilainen kaulus oli löydettävä. Mietin kiejekuorikaulusta ja nappilistaakin, mutta ranglan-huppari vei voiton. Kaava oli helppo ommella ja toteutus kesti tosiaan siksakkia surruttelemalla vain yhdet päikkärit, Jei!
Aplikoinnit alkaa meillä olemaan kenties pian suosiossa kun tyttönen tunnistaa ja osaa jo sanoakin eri eläimet, herkut ja muut elämän tärkeät asia ääneen. Resorin värin määrittää tällä kertaa tuo mansikka, mutta myös Eurokankaan suppealla valikoimalla oli toden totta asian kanssa tekemistä. Collegekangas vai mitä tämä ihanan pehmeä materiaali nyt onkaan on joskus Eurokankaasta kotiin kulkeutunut. Innostuin kyllä näiden joustavien matskujen ompelusta, vaikka vähän olen niitä vierastanut salaa.

No onhan se soma

 Moi.
Vaalitenttien aikana muotoutui virkaten puuvillalangasta lapsukaiselle kesämyssy. Lisäilin silmukoita ihan fiiliksen mukaan siinä tehdessä ja arvio meni aika hyvin, juuri passeli koko. Somisteeksi kyhäsin pikkukukan ja vielä helmi keskelle. Samaisia lankakeriä löytyy vielä eri väreissä jemmasta, näitä tulee siis varmaan tehtyä lisää. Mun mielestä hattuja ei voi olla liikaa, vai mitä!

Raikasta ilmaa

Tyttömme kaipasi uutta hupparia pilvihupparin tilalle. Meillä hupparit on kovasana ja lapsukaisen lempivaate se on myös. Käytin siis jo kaikille tuttua fleecehupparin kaavaa apuna, osa kaavoista puuttui ja ulkomuistista koitin piirrellä. Jotenkin kumma tästä mallista on aina tullut, hartioista leveä ja rinnasta pörheä, eikä huppukaan oikein ole kohdallaan. Lapsi on kuitenkin  ihan haltijoissaan. Kangas on blogiarvontavoitto ja kanttaus jämäpuuvillaa. Aivan kauhean vaikeaa oli kanttausta tehdä, mutta kun kanttinauhalla olisin päässyt tosi helpolla -niin kai sitä oli vaikeimman kautta mentävä. Kaksi nepparia edessä riittää, kun jotenkin sain tästä alhaalta levenevän :) Mua kiehtoo nyt pukea tyttönen reippaisiin  väreihin, vähän arastellen lähdin tätä kangasta testailemaan. Hullluilta päiviltäkin mukaan tarttui vain tummansinistä ja valkoista-rentoa merimieshenkeä.Niihin ostoksiin passaa kyllä hupparikin kanttauksensa vuoksi.

takki

Tarpeeseen tuli ähkäistyä yksi kevättakki. Kankaat olenkin esitellyt jo aiemmissa postauksissa, kaavana Ottobren fleecehuppari (jolla aiemmin tehty pilvihupparikin) lukuisin muutoksin. Hupun jätin pois ja takista tein käännettävän. Taskun lisäsin ja pakon edessä myös helmaa muokkailin, jostain syystä miehustan palat ei mintunvärisellä puolella edessä ole laisinkaan samalla kohdalla, mutta vuoripuoleksi tämä oli tarkoitettukin. Pilkullinen oli takin tarkoitus olla alunperin, mutta tehdessä en osannut tehdä kuin 2 samanlaista takkia ja ommella ne sitten yhteen, joten mintunvihreäkin toimii, jotenkin tulee vähän japanifiilis siitä. Muovinepit oli ainoat jotka paikoilleen kerkesin laittaa-ne toimii hyvin. Ja nyt, ei kun käyttöön. Kuvat ovat laadultaa toosi heikkoja, mutta sormenjäljet on linssiin just vissiin uusittu ja kerkesi tuo lapsukainen säätöjäkin muutella. Heippa vaan!

Hilkkako tämä..

Nyt pääsi ihanaiset blogivoittotrikoot käyttöön. Trikoota sisällä ja päällä ja trikoota myös rypytyskaitale. Edellisen postauksen kaavaa tuli muokattua.Tassunjälkiä -blogissahan tuota kaavaa on muokkailtu jo aikaa sitten ihanaksi vauvalakiksi. Halusin huppumaisen, koska kevättakkiin ei näillä näkymin tule huppua. Nyt takkikankaatkin on jo leikattu, katsotaan kerkeänkö vielä ennen lähtöä tekemään saati blokkaamaan niitä.

Pakkanen

Alkaa pikkuisen tympiä nämä pakkaset. Lapsukainen hyppii seinille kun ei pääse purkamaan energiaa tarpeeksi, kun on tottunut ulkoilemaan ja nyt parinkymmenen asteen pakkasilla ollaan vain piipahdettu pihalla. Nyt onkin sitten pidetty kotia lämpimänä leipomalla, eilen omenamuffinsseja ja tänään hyväksikäytettiin aamupuuron jämä sämpylöihin. Muffinssitaikinan sai 1,5vuotias sekoittaa itse ja lapsen into ja keskittyminen moisiin puuhiin oli ihanaa katseltavaa. Sämpylät voideltiin vedellä ja siroteltiin päälle kaurahiutaleita, vaatiin tarkkuutta!
Vaikkakin aika on nyt saatu kulumaan ihan mukavasti, niin päätettiin kuitenkin katsoa lähiaikojen äkkilähdöt ja valita kohde, jossa ei toppahaalaria tarvita. Kypros..se odottelee nyt meitä. Sitä ennen koitan jotain kesäjuttuja ommella vielä. Suurin puute on kevyissä hatuissa; alkuun harjottelin lierihattua Ottobren ilmaiskaavalla. Vuorena Iinulta pilkut ja päälliskankaana oma vanha hamonen. Yllättävän tekniseltä tuntui toteutus, korvaläpätkin tein, mutta niiden laitto kahden kankaan väliin, kun lierikin piti laittaa, oli liian hankalaa. Ihan kiva siitä tuli. Ompelulle ei ole löytynyt aikaa, kun neiti on nukkunut sisällä ja hänpäs herää oitis jos ompelukone käy. Tulen pian pistäytymään taas.

Ompelin vasta ekaa kertaa tälle vuodelle

Päiväunien aikana valmistui pipo sopivaksi jo syksyksi tehtyyn lämpöisempään kevättakkiin, jota olen aiemminkin mainostanut. Kankaina velour ja resori kaapin pohjalta ja sisäpuolen ohut trikoo vanhasta t-paidasta. Ajatelin että tarpeen vaatiessa pipoa voi pitää miten päin vain ja sisäpuoli mätsää Reiman keväthaalariin ( jaahas niin päin ei kuvaa tullut otettuakaan). Viimevuodesta muistan sen että kun hattuja oli useita, niin jostain syystä mukaan lähti usein ihan väärän värinen hattu, kun oli joku muu kuin äiti pukemassa. Kaavana käytin Ottobren 04/08 trikoopipon kaavaa. Luulin jo että hyvä tuli, mutta kun pistettiin hattu päähän,niin totesin mallin olevan aika kummallinen myssykkä, johon nuo korvat ei istu ollenkaan, vai tuliko siitä iso vai miten se on jotenkin outo. Päätinkin että meillä sitä käytetään luultavasti sivusauma keskellä, välittämättä hassusta kanan heltasta jonka ne korviksi tarkoitetut muodostavat. Tämä päässä on nyt tytöltä koko ilta vierähtänyt, eli eiköhän se käyttöön päädy. Ja kauhea ompeluhimo tämän tekemisestä tuli.

Sunnuntain surautus

Joihinkin kuoseihin ei vain kyllästy. Tytölle tein kietaisumekon tästä ohuesta pilvitrikoosta. Mallia otin aiemmin tekemästäni kietaisupaidasta, sitten vähän vain levensin ja pidensin. Hihansuissa käytin kuminauhaa alalankana ja kankaan reunat ja helman hurruttelin tiheällä siksakilla. Kaitaleena on ihan vaan collegekangassuikaletta, taitaa olla vähän turhan jykevää tähän tarkoitukseen, mutta väri oli niin kiva.  Yleensä voi valita haluaako kuviinsa pehmeän piirron, minulla se on nyt kamerassa vakiona, lapsi kun on linssiin sormensa kerran laittanut, niin siinä jäljet on ja pysyy;)

Sweeter that cup cake

Vanukas, muffinssi, vai mikä se nyt olikaan..
Liivimekko tuli tehtyä tossa päivällä lapsen asuksi yksille syntymäpäiväjuhlille. Juhliinkin kerettiin, olin jo valmistautunut että metsäänhän tämmönen hetken mielijohteesta tehty mekko menee, mutta kyllä se päälle kelpasi. Velour on Eurokankaasta joskus hamstrattu ja muut kankaat sopivia jämiä, mitä kaapista löytyi. Kaava on mukailtu Ottobren liivimekon kaavasta, taskun leikkelin, piirsin ja sijoitin mututuntumalla. Eihän tämmöinen pieni taskua vielä käytäkään, mutta mekko menee kyllä aika kauan. Olalla muovinepit on kestovaippakaupasta hankittu. Satiininauha asettui helposti paikoilleen ja oli tosi helppo ommella noin leveetä nauhaa. Vähän saatiin jo sotkuakin rinnuksille, mutta mitäs me siitä.

Pientä paloista

Haaveilen rintamamiestalosta. Kävimme yhtä sellaista katsomassakin ja silloin oli ajatuksissa että eihän me mitään omakotitaloasujia kyllä olla. No ei varmasti, kuka leikkaisi nurmikon, loisi lumet, korjaisi lukot, huolehtisi että on lämmin. No kun sieltä näytöstä lähdettiin, olin myyty. Samoin talo pian. Ei meille kuitenkaan. Hinta nousi mahdottomaksi ja tulihan tämä talohimo meille vähän äkkiä. No nyt se on tullut jäädäkseen. Samalla kun haaveilen talossa olevasta pihasta ja elämästä omassa talossa, haaveilen siitä kun on  oikein paikka joka asialle. Ja säilytystilaa..Siitä on näemmä alkanut olemaan pulaa.
Päätinkin kantaa korteni kekoon ja ruveta tuhoamaan omia kankaan jämiäni, joista lähinnä kangaslaatikkoni täyttyvät ja jotka nekin vievät järjettömän paljon tilaa. Parit housut sain aikaan ja jotakin on työn allakin.Jotakin karsiutui tulevaan arvontaan, jonka järjestän pian. Eli huhuu kangashamsterit; kangasarvonta tiedossa!

Velourhousuissa on Eurokankaan resorit ja velouria, joka on ihanaa, toisin kuin kuvassa. Kaava muokkautui jäljellä olevien palojen muodoista. Housut vähän lönöttää kuvassa mutta niistä tuli kyllä mieluisimmat pökät mitä olen tehnyt ja itse malli on kuitenkin elementissään. Toiset housut ovat blogivoittokankaiset ja kuosi ei esittelyjä kaipaa arvelen, "resori" on lörppöä ja kotoisin Eurokankaasta. Keltaiset vaatteet on meillä harvinaisia, tämä vaaleankeltainen varsinkin nyt miellyttää kyllä. Täytyy hakea sitä jostakin, että saadaan paita näille pöksyille, kun tämä kangas ei aivan paitaan riittänyt. Tyttärelle selvästi mieluinen kuosi, pyjamapöksyt oli tarkoitus tehdä, mutta katsotaan päätyvätkö päiväkäyttöön. Kuvausrekvisiitaksi oli laitettava mieheni vanha Monchichi, muistaako joku näitä vielä? Tämä on meillä kovassa käytössä.

Viikonlopun ohjelmassa olisi vihdoinkin joululahjojen ostelua, katsotaan jos vaikka pääsisitte ensiviikolla katsomaan, mistä haaveilin ja mihin päädyin. Hyvää viikonloppua siis.