joulumieltä

Jotakin joululahjoja on nyt pukinkonttiin valmistunut. Hernepussit naapurin tytölle, ideahan on Lapinkan talossa  blogista. Se oli vaivaton ja kiva tehdä ja ennen kaikkea ilmainen lähes, kun sai taas jämäkankaille käyttöä. Kaapista löytyi vain luomuherneitä, että halvemmallakin ois täyttää voinut. Tytön pussukat sidoi satiininauhalla yhteen.Toiset pussit meni jo pienelle pojalle. Ja säilytyspussi myös.

Tänään oli suotuisa kauppareissu; bongasin kaupantädin roskarullakossa pahvisen duracel-hyllyn, myyjä luopui ilomielin siitä. Nyt on neiti B järjestänyt kokopäivän tavaroitaan  hyllyynsä, yhä uudelleen ja uudelleen. Itselle löytyi Suomalaisen kirjakaupan alesta tämä kirjanen, 5E hintaan, kyllä se tulee itsensä maksamaan. Kivoja kuvia ja juttuja. Meillä joulu pitää vielä meidät liikkeellä, ei puhettakaan rauhoittumisesta vielä.Nyt joulun alla kukaan ei blogeissa varmaan ehdi pyöriä, mutta tehokkuus on sitä luokkaa,että materiaalia tulee jatkuvasti;)

Pieni kesäinen istuin

Olen raahannut pian kymmenen vuotta matkassani tätä Amerikan mamin jäämistössä ollutta pallia. Alkuun se toimi käytössä, mutta viimeiset viisi vuotta se on lojunut kellareissa odotellen kunnostusta ja inspiraatiota. No nyt sen aika tuli. Vanhat superloonit suurin piirtein karisivat pois päällisen alta, sitten vain uutta tilalle Etolasta ja ja..Kankaiden ja kuvioiden valinta oli se hauskin osuus ja vaikein myös.

Loppujen lopuksi aika kesäiset fiilikset tästä tulee pintaan, mutta ei tämmöistä kovin tummilla väreillä voinut tehdä. Ja kirjavuuttakaan ei voinut välttää, koska kovin montaa yksiväristä kangasta en omista ja tarkoitus oli päästä samalla pikku rippeistä eroon. Kuvassa tuo vaalean punainen on bambi, erottuu hiukan huonosti värinsä vuoksi ja mietinkin vielä pitäisikös se kuitenkin tikata jollain räikeällä...Tämä on oiva ratsu tyttären mielestä ja apujakkaranakin pitkään toimiva.

greyn anatomia

Lisää värjäyspuuhia. Osa pinkeiksi värjätyistä vaatteista jäi epätasaisiksi, joten ei muuta kun uusinta värjäykseen. Olin laittanut koneen kai liian täyteen.
Harmaa väri olikin jo hankittu yhtä aikaa edellisen kanssa. Olin vähän että byää, en halua näin paljoa harmaita vaatteita, mutta kas kummaa kun pinkit vaatteet tulivatkin violetteina pesukoneesta. Ei siis ollenkaan paha harmaasuora. Jotain pieniä tuunailuja osa vaatteista kaipaa, että saisivat uuden elämän.

Tiny tuning

Tästä tuli aika sykähdyttävä slipoveri.

Alun perin vaaleanpunainen puuvillapaita muuttui ensiksi slipoveriksi hihat irrottamalla. Sitten pinkki  väri ja sitten mietin, että jotakin se kaipaa..Kankaiden joukosta taannoin kirpputorilta mukaani löysi tämä ihana vintageriekale ja siinä se nyt loistaa. Ja väritkin passaa toisiinsa. Ja palaakaan ei jäänyt yli. Hyvää loppuviikkoa ja kiitokset kommenteista.

Pink in the sink

Neiti B:lle nousi elämänsä ensimmäinen kuume, kovasti on rankkaa.Tänään ei ainakaan ulkoilla.Nyt on sitten ollut aikaa pesukonetta pyörittää.

Sen myötä kun lapsukainen on ruvennut syömään tavallisia ruokia, on saatu aikaiseksi niin monta ikilikaa vaatteisiin, että ei siihen auta muu  kuin värjäys.
Tälläkertaa repäisin ja pistin kaiken Dylonin pesukonevärillä pinkiksi...lähinnä omia vaatteita.

Toiset ne tahtoo pukeutua syksyllä ja talvella tummiin väreihin. No kyllä mekin välillä.
Fuksia, kirsikka, vadelma..kylläpäs tuli energiaa tästä läjästä.

mamman muffinseja..

Heippa. Kiirettä riittää, lapsi on oppinut kävelemään ja alkusyksyn synttäriputkikin on päällä. Ompeluksille ei kovinkaan ole ollut aikaa, jotain on kyllä työn alla. Ja tietokonekin on ollut lakossa jostain syystä.

Tässä yhtenä päivänä löysin joltain jenkkisivustolta ohjeen vauvaliiduista ja päätin kokeilla. ajattelin että pian on aika meidän pienokaisen päästä taiteilemaan ja ennen kun mehiläisvahaliituja ehtii ostamaan voisi käyttää hyväksi sen mitä jo löytyy ennestään.

Ladoin vanhat , jostain syystä säästyneet koululiidut muffinssivuokiiin ja laitoin uuniin.

2oo astetta... Niinhän sivulla luki.. Pian alkoi hieman haisemaan oudolta ja uuniin kurkatessa pöllähti vaarallisen oloinen savupilvi. Äkkiä sulaneet liidut pihalle ja läpiveto taloon. Tutkin vielä ohjetta ja juu 200 Fahrenheittia, ei celciusta. Ohhoh, olin sitten tehnyt poltettuja liituja. Niitä olisi pitänyt sulatella siis 15-40minuuttia 90c asteessa, mutta ihmeekseni ne näytti unnistuneen ainakin jollain tavalla vaikka olivat tulikuumassa uunissa vain hetken. Aluksi luulin että värit olivat sekoittuneet, mutta kääntöpuolelle jäi kirjavuutta sentään.

Tätä minun konstia  en tietenkään kenellekään suosittele. Ja muutenkin vain omalla vastauulla. Eihän tuollaisia ohjeita muutenkaan saisi lähteä käyttämään ja jättää omia aivoja narikkaan. Ihan hienot, taitavat kuitenkin joutua odottamaan jonkin aikaa, ettei Neiti B laita niitä enää suuhun.