Täällä ollaan, entäs te?

Pihan oravat on niin ihania, että pakkohan niitä on kuvata.

Tämä liivimekko on odottanut onnistunuttta valokuvaa jo pari viikkoa, värit ovat aivan puuta heinää. Eli yksikään kuva ei onnistunut. Luulin jo että kamera on rikki, mutta kai se on tuo päivän valon puuttuminen. Syvän violetti velour kannettiin kotiin Eurokankaasta ja pilkkupuuvilla, joka onkin jo blogissani tutuksi tullut, sattui olemaan samaa väriä.

Kaava on Ottobren liivimekosta, suurensin sen kummityttöni kokoon 104 ja vuoritin yläosan. Todella järkevä ratkaisu tuo vuoritus, jäi kokonaan kärsimättä resoreiden epäsiisteyden aiheuttama närkästys;)
Minä teen verkossa opintoja, nyt olenkin koukussa siihen ympäristöön ja blogeissa luuhailu jää vähemmälle.

Onko kenelläkään antaa ideoita kengiksi, joilla pärjää ulkona lapsen kanssa säällä kuin säällä. Mielummin liian lämpimät kuin kylmät olisi hakusessa..mutta sellaiset jotka eivät kauhistuisi pikkusateesta. Niistä Ugg-saappaista olen kehuja kuullut, mutta vesikelihän ne pilaa. Ja jalkani kaipaisivat paksumpaa pohjaakin. Kuomat olisivat viimeinen vaihtoehto;) Näitä nyt vähän pohdin, jotka aamulla hätäpäissäni stokkalta hain.

Eikö ole hyvä että joku syö sienet, kun me ei niitä kovasta yrittämisestä huolimatta keretty sinne sienimetsään.

Mietintöjä

  Löysin kirpputorilta tässä taannoin vanhoja käsityölehtiä 70-luvulta, testiksi nappasin mukaani vain pari. Mutta olisi pitänyt ottaa koko läjä. Aivan ihanaa fiilisteltävää jokalähtöön. Eli siis näyttää siltä, että on opeteltava sitä sun tätä tällä käsitöiden saralla.

 .

Tämä virkattu kietaisumekko vei sydämeni oitis, ..jos nyt alottaisin, saattaisin jopa ensi kesäksi sen valmiiksi saadakin. Virkkauksen saralla olen saanutkin jotain hassua väkerrettyä, pahoin pelkään, että tuon Tohelon ja Tipsyn tänne vielä näytille joku päivä.
Olen tässä pohtinut tätä blogiani, tämä ei oikeastaan ole sellainen kuin sen piti olla. Sen piti enemmänkin olla päiväkirja, kuin vain käsityöblogi...Aika ujonlaisesti olen tänne juuri muuta kuitenkaan laittanut ja senkin takia blokkaustahti ei päätä huimaa. Pitäisikös sitten laajentaa repertuaaria meidän kodin meininkiin tai omiin ajatuksiin ja puuhiin..muotiin, sisustukseen-tai niistä haaveilemiseen.

No katsotaan, nyt tauolle, johon kuuluu omenoita,teetä ja hunajaa ja mieheni tuliaisiksi Sardiiniasta tuomia keksejä,oih. On muuten huusholli sekaisin kun yksikön kolmesta jäsenestä yksi on matkoilla vaivaiset 3 vuorokautta.

Syksyn kukittava kuosi

Mikä on violetti, oranssi, punainen, keltainen ja vihreä..No syksytakki.

Tämä takki syntyi Ottobren 04/09 Sparrow-takkikaavalla. Oululaisesta Amoriinista ostin jo viime joulun alla tuon vakosametin. Ja  Kangastukusta pilkkupuuvillan tilasin kesällä niin ikään mekkokankaaksi. Väliin leikkelin ohutta puuvillahuppariani ja hihoihin vanhaa t-paitaa. Resorit on Eurokankaasta.

Napit päällystin vakosametilla ja apuna käytin kangastukusta hankkimiani tarvikkeita.

Takki oli työläs tälläiselle aloittelijalle kuin minä. Ja kolmen päällekkäisen kankaan ompelu oli haastavaa. Onneksi tällä pärjätään myös keväällä tai jollei jopa ensisyksynäkin. Koko on 86, aika leveä malli näyttää olevan, meidän neiti on pian 80 senttinen ja ei enää kovinkaan tuhti. Alle mahtuu vaikka fleeceä siis.

Lopputulos miellyttää ja kun muistelen kun ostin tuon lehden, jossa kaava oli, niin ajattelin että voi kun osaisi tuollaisen takin tehdä...

 Sitten nämä kuvat tähän loppuun vain siksi kun eläimet ovat niin ihania, eli Korkeasaaressakin on päästy käymään. Suosittelen ehdottomasti käyntiä syksyllä, kaikki suurimmat eläimet olivat virkeitä ja näytillä.

(Oli muuten urakka saada tämä blokkaus tehtyä, kuvien siirto blokkeriin eilen olisi kestänyt joku vuorokauden..)

I scream : Ice cream

Minä ainakin ajaudun silloin tällöin joissakin asioissa tietynlaiseen näköalattomuuteen. Esimerkiksi kävin aikanaan maskeerauskoulun (ja mieletön kokemus se oli, vaikka alalle en päätynytkään). Silloin lopputyöksi maskeerasimme 8 mallia, jotka kuvattiin portfolioon. Tekniikat vasta-alkaneelle olivat hankalia. Nyhräsin oppimani mukaan kakkuripsiväriä sivellinharjalla 60-lukulaisittain stailatun mallini silmiin ja palautteeksi minulta kysyttiin miksen laittanut suoraan ripsiväriä tuubista, että ripsistä olisi tullut ajan henkeen liioitellut...En myöskään hoksannut ohjata malleja kuvissa riittävästi. Olin kokonaan unohtanut luovuuden, mielikuvituksen ja oman järjenkäytön olevan sallittuja. Pärjäsin kuitenkin keskinkertaisesti. Vähän samanlaisesti meinaa välillä käydä näitä ompeluksia tehdessä...

Halusin siis keksiä itse jotain uutta ja hauskaa, enkä vain kopioida kaavoja lehdistä. Siksihän tätä teen, koska haluan luoda jotain mitä en kaupasta saa tai raski ostaa ja tietysti hauskaa tämän olla pitää ja mielikuvituksen pitää lentää.

Nyt tuli sitten palo koittaa jotain aplikointijuttua tai muuta koristusta. Näin Mizumin blogissa kuvan Zaran balleriinapaidasta ja aloin pohtia...jotain kolmiulotteista.
Pehmisasun malli muokkautui tehdessä, jotakin tarvittiin mälsien bodien päälle laitettavaksi, mutta mekko on haalarin alla kenkku, joten tämmöinen tuli tehtyä. Trikoo Eurokankaasta ja vuori kirppislakanasta. Ohut satiininauha vanhasta villatakista ja tötteröosa ribbipaitaa. Tästä sain hyvää fiilistä ja tehdessä kumpusi uusia omia ideoita tötterön täydeltä.

greyn anatomia

Lisää värjäyspuuhia. Osa pinkeiksi värjätyistä vaatteista jäi epätasaisiksi, joten ei muuta kun uusinta värjäykseen. Olin laittanut koneen kai liian täyteen.
Harmaa väri olikin jo hankittu yhtä aikaa edellisen kanssa. Olin vähän että byää, en halua näin paljoa harmaita vaatteita, mutta kas kummaa kun pinkit vaatteet tulivatkin violetteina pesukoneesta. Ei siis ollenkaan paha harmaasuora. Jotain pieniä tuunailuja osa vaatteista kaipaa, että saisivat uuden elämän.

Tiny tuning

Tästä tuli aika sykähdyttävä slipoveri.

Alun perin vaaleanpunainen puuvillapaita muuttui ensiksi slipoveriksi hihat irrottamalla. Sitten pinkki  väri ja sitten mietin, että jotakin se kaipaa..Kankaiden joukosta taannoin kirpputorilta mukaani löysi tämä ihana vintageriekale ja siinä se nyt loistaa. Ja väritkin passaa toisiinsa. Ja palaakaan ei jäänyt yli. Hyvää loppuviikkoa ja kiitokset kommenteista.

Ihana violetti

Nyt tuli tehtyä sammarit omalla kaavalla. Eurokangas tyrkytti tätä ihanaa vakosamettia silmilleni ja käyttötarkoitus toki heti löytyi. Nämä kyllä tuntee itsetehdyiksi:)

Pöksyjen taskut meni ihan liian alas ollakseen tytön housuissa, mutta en viitsinyt purkaa. Ylhäällä on kuminauha ja vetoketjun tilalta pari tähtinepparia kestovaippakaupasta.

Kestovaipan kanssa helpompi pukea kun saa nepparit auki. Resorit on Eurokankaasta sellaista paksumpaa ulkovaatteeseen sopivaa, en tiedä miellyttävätkö käytössä, mutta tarkoitus oli, että nilkatkin pysyisi lämpiminä. Näillä pärjätään vielä puistossa, kunnes sitten kylmemmällä kauppoihin ja muskaariin mennessä nämä toivon mukaan toimivat. Kasvuvaraakin on kevääseen asti.