Pink in the sink

Neiti B:lle nousi elämänsä ensimmäinen kuume, kovasti on rankkaa.Tänään ei ainakaan ulkoilla.Nyt on sitten ollut aikaa pesukonetta pyörittää.

Sen myötä kun lapsukainen on ruvennut syömään tavallisia ruokia, on saatu aikaiseksi niin monta ikilikaa vaatteisiin, että ei siihen auta muu  kuin värjäys.
Tälläkertaa repäisin ja pistin kaiken Dylonin pesukonevärillä pinkiksi...lähinnä omia vaatteita.

Toiset ne tahtoo pukeutua syksyllä ja talvella tummiin väreihin. No kyllä mekin välillä.
Fuksia, kirsikka, vadelma..kylläpäs tuli energiaa tästä läjästä.

Sateenkaaren tällä puolen on pilviä..

Tämä kuosi on kaikille varmasti tuttu ja itsekin olen sitä kangaslaatikossa hautonut sen verran pitkään, että luulin jo että kyllästyttää. Meinasin päällystää sillä ensin yhden pikkupallin, mutta päätyipä se sitten kuitenkin Ottobren hiippa fleecetakiksi. Tai ainakin melkein..
Velourkangas on Metsolasta ja kanttinauha Eurokankaasta, nepparit jälleen kerran kestovaippakaupasta.

Tästä tuli ihan kiva, vaikka malli onkin hiukka takkimaisempi kuin kuvittelin, ihan sisäkäyttöön tämä meille tehtiin. Nyt kuitenkin alkoi tuntua, että toppaliivi tästä vaan puuttuu ja eiköhän se ulkokäyttökin passaa.
Mutkia ei matkalla sinänsä tullut, mutta meni vaan äidillä palat sekaisin ja vähän väärinpäinkin.

Eli miehustan palat ajatuksissani surautin väärinpäin ja ihmettelinkin kun ei oikein menneet kohdilleen. Mutta mikä huvittavinta etukappaleetkin sotkeutuivat huppukappaleiden kanssa.

Hihoja ommellessa ajattelin että miten olen näin huolimattomasti leikannut kaavat, kun ei hihalle meinaa paikkaa löytyä. Huppua ommellessa alkoi homma hahmottua:) Sieltähän ne hihojen paikat löytyivätkin..Jouduin pikkasen oikasemaan hupun reunaa, mutta muuten palat loksahteli paikoilleen. Voisi melkein kaavaa omaksi sanoa, kun niin päin seiniä hupparin kokosin. Ihan passeli näinkin koottuna.

Meidän pieni yksivuotias

Olikos tämä se kotona lasta hoitavan vanhemman päivän rankka osuus: Eilistä kakkua ja kahvia nautiskellen pientä blogipäivittelyä. Lapsukainen nukkuu parvekkeella ja Hesari odottelee.
Pidot jatkuu viikonloppuna kun tyttären synttäreitä päätettiin juhlia kahtena päivänä. Ensin lasten kutsujen merkeissä ja viikonloppuna vielä isovanhempien kanssa. Suunnitelmissa oli kotitekoiset kakut, hauskat hatut, mekko Neidille ja kodin koristelu, lahjoista puhumattakaan, niin tai siivouksesta, huh. Hattuja lukuunottamatta kaikki toteutui jo eilisillä kutsuilla ja olen tyytyväinen. Ja oli kelpo kemut.

 Kesällä olin jo leikellyt mekkokankaat kierrätyskankaista. Pussilakanaa ja tyynyliinaa Fidan ja Pelastusarmeijan kätköistä. Brodyyriä kaapin pohjalta miehustaa koristamaan. Kaava on Tenavien tamineet kirjasta, samaa mekkokaavaa olen aiemminkin käyttänyt, nyt vain ilman hihoja.

Jotenkin se ei tässä vaiheessa näyttänyt riittävästi syntymäpäivämekolta, joten väkersin sitten rinnukseen pikkuruusukkeen.

Hiuksiin tein vielä pinnin. Pohjana napsahtava vanha peruspinni, sitten kangasruusuke ja päällä itse päällystetty nappi. Tilasin keväällä nappeja ja työkalun tähän hommaan kangastukusta. Taitaa lapseni saada aikamoisen läjän pinnejä tulevaisuudessa. Hetkessä valmis ja tosi sievä minusta..vaikkakin lienee tuo kuva hiukan tärähtänyt.

mamman muffinseja..

Heippa. Kiirettä riittää, lapsi on oppinut kävelemään ja alkusyksyn synttäriputkikin on päällä. Ompeluksille ei kovinkaan ole ollut aikaa, jotain on kyllä työn alla. Ja tietokonekin on ollut lakossa jostain syystä.

Tässä yhtenä päivänä löysin joltain jenkkisivustolta ohjeen vauvaliiduista ja päätin kokeilla. ajattelin että pian on aika meidän pienokaisen päästä taiteilemaan ja ennen kun mehiläisvahaliituja ehtii ostamaan voisi käyttää hyväksi sen mitä jo löytyy ennestään.

Ladoin vanhat , jostain syystä säästyneet koululiidut muffinssivuokiiin ja laitoin uuniin.

2oo astetta... Niinhän sivulla luki.. Pian alkoi hieman haisemaan oudolta ja uuniin kurkatessa pöllähti vaarallisen oloinen savupilvi. Äkkiä sulaneet liidut pihalle ja läpiveto taloon. Tutkin vielä ohjetta ja juu 200 Fahrenheittia, ei celciusta. Ohhoh, olin sitten tehnyt poltettuja liituja. Niitä olisi pitänyt sulatella siis 15-40minuuttia 90c asteessa, mutta ihmeekseni ne näytti unnistuneen ainakin jollain tavalla vaikka olivat tulikuumassa uunissa vain hetken. Aluksi luulin että värit olivat sekoittuneet, mutta kääntöpuolelle jäi kirjavuutta sentään.

Tätä minun konstia  en tietenkään kenellekään suosittele. Ja muutenkin vain omalla vastauulla. Eihän tuollaisia ohjeita muutenkaan saisi lähteä käyttämään ja jättää omia aivoja narikkaan. Ihan hienot, taitavat kuitenkin joutua odottamaan jonkin aikaa, ettei Neiti B laita niitä enää suuhun.

Torstai

Katselin tuossa pöytää linssin läpi, kerrankin se näytti niin viehkeältä, että pakkohan se oli ikuistaa. Riisisuklaata. Sitä sain yllätykseksi "pankkiirilta" suoraan Porvoosta Brunbergiltä.

 Koko kesän olen sitä kaupoista metsästänyt. Mamman taukopalaa..

Neiti B on vailla useita paksumpia paitoja syksyksi. Koekappale syntyi vanhasta ihanan pehmoisesta collegesta, Eurokankaan resorista ja kestovaippakaupan nepparista. Apuna käytin jotain Ottobren  paitojen kaavoja. Laitoin vyötärölle paksun resorin, niin pysyy selkä piilossa. Myös hihoissa oli ensin resorit, mutta ne hankaloitti pukemista. Aika asenteikas paita tuli.

Sitten  kirpputorilöytö. Mikä tämä on..luulin ensin lampuksi. Koriste se kuitenkin vain on. Keitä nämä tyypit ovat, ainakin meille täysin tuntemattomia. Tästä hökötyksestä oli hankala saada kuvaa, kun se ei ole vielä paikkaansa meillä löytänyt. Jotenkin tämä vain oli pakko saada..