Minä ainakin ajaudun silloin tällöin joissakin asioissa tietynlaiseen näköalattomuuteen. Esimerkiksi kävin aikanaan maskeerauskoulun (ja mieletön kokemus se oli, vaikka alalle en päätynytkään). Silloin lopputyöksi maskeerasimme 8 mallia, jotka kuvattiin portfolioon. Tekniikat vasta-alkaneelle olivat hankalia. Nyhräsin oppimani mukaan kakkuripsiväriä sivellinharjalla 60-lukulaisittain stailatun mallini silmiin ja palautteeksi minulta kysyttiin miksen laittanut suoraan ripsiväriä tuubista, että ripsistä olisi tullut ajan henkeen liioitellut...En myöskään hoksannut ohjata malleja kuvissa riittävästi. Olin kokonaan unohtanut luovuuden, mielikuvituksen ja oman järjenkäytön olevan sallittuja. Pärjäsin kuitenkin keskinkertaisesti. Vähän samanlaisesti meinaa välillä käydä näitä ompeluksia tehdessä...
Halusin siis keksiä itse jotain uutta ja hauskaa, enkä vain kopioida kaavoja lehdistä. Siksihän tätä teen, koska haluan luoda jotain mitä en kaupasta saa tai raski ostaa ja tietysti hauskaa tämän olla pitää ja mielikuvituksen pitää lentää.
Nyt tuli sitten palo koittaa jotain aplikointijuttua tai muuta koristusta. Näin
Mizumin blogissa kuvan Zaran balleriinapaidasta ja aloin pohtia...jotain kolmiulotteista.
Pehmisasun malli muokkautui tehdessä, jotakin tarvittiin mälsien bodien päälle laitettavaksi, mutta mekko on haalarin alla kenkku, joten tämmöinen tuli tehtyä. Trikoo Eurokankaasta ja vuori kirppislakanasta. Ohut satiininauha vanhasta villatakista ja tötteröosa ribbipaitaa. Tästä sain hyvää fiilistä ja tehdessä kumpusi uusia omia ideoita tötterön täydeltä.
kiva :)
VastaaPoista