Täällä ollaan, entäs te?

Pihan oravat on niin ihania, että pakkohan niitä on kuvata.

Tämä liivimekko on odottanut onnistunuttta valokuvaa jo pari viikkoa, värit ovat aivan puuta heinää. Eli yksikään kuva ei onnistunut. Luulin jo että kamera on rikki, mutta kai se on tuo päivän valon puuttuminen. Syvän violetti velour kannettiin kotiin Eurokankaasta ja pilkkupuuvilla, joka onkin jo blogissani tutuksi tullut, sattui olemaan samaa väriä.

Kaava on Ottobren liivimekosta, suurensin sen kummityttöni kokoon 104 ja vuoritin yläosan. Todella järkevä ratkaisu tuo vuoritus, jäi kokonaan kärsimättä resoreiden epäsiisteyden aiheuttama närkästys;)
Minä teen verkossa opintoja, nyt olenkin koukussa siihen ympäristöön ja blogeissa luuhailu jää vähemmälle.

Onko kenelläkään antaa ideoita kengiksi, joilla pärjää ulkona lapsen kanssa säällä kuin säällä. Mielummin liian lämpimät kuin kylmät olisi hakusessa..mutta sellaiset jotka eivät kauhistuisi pikkusateesta. Niistä Ugg-saappaista olen kehuja kuullut, mutta vesikelihän ne pilaa. Ja jalkani kaipaisivat paksumpaa pohjaakin. Kuomat olisivat viimeinen vaihtoehto;) Näitä nyt vähän pohdin, jotka aamulla hätäpäissäni stokkalta hain.

Eikö ole hyvä että joku syö sienet, kun me ei niitä kovasta yrittämisestä huolimatta keretty sinne sienimetsään.