Pink in the sink

Neiti B:lle nousi elämänsä ensimmäinen kuume, kovasti on rankkaa.Tänään ei ainakaan ulkoilla.Nyt on sitten ollut aikaa pesukonetta pyörittää.

Sen myötä kun lapsukainen on ruvennut syömään tavallisia ruokia, on saatu aikaiseksi niin monta ikilikaa vaatteisiin, että ei siihen auta muu  kuin värjäys.
Tälläkertaa repäisin ja pistin kaiken Dylonin pesukonevärillä pinkiksi...lähinnä omia vaatteita.

Toiset ne tahtoo pukeutua syksyllä ja talvella tummiin väreihin. No kyllä mekin välillä.
Fuksia, kirsikka, vadelma..kylläpäs tuli energiaa tästä läjästä.

Sateenkaaren tällä puolen on pilviä..

Tämä kuosi on kaikille varmasti tuttu ja itsekin olen sitä kangaslaatikossa hautonut sen verran pitkään, että luulin jo että kyllästyttää. Meinasin päällystää sillä ensin yhden pikkupallin, mutta päätyipä se sitten kuitenkin Ottobren hiippa fleecetakiksi. Tai ainakin melkein..
Velourkangas on Metsolasta ja kanttinauha Eurokankaasta, nepparit jälleen kerran kestovaippakaupasta.

Tästä tuli ihan kiva, vaikka malli onkin hiukka takkimaisempi kuin kuvittelin, ihan sisäkäyttöön tämä meille tehtiin. Nyt kuitenkin alkoi tuntua, että toppaliivi tästä vaan puuttuu ja eiköhän se ulkokäyttökin passaa.
Mutkia ei matkalla sinänsä tullut, mutta meni vaan äidillä palat sekaisin ja vähän väärinpäinkin.

Eli miehustan palat ajatuksissani surautin väärinpäin ja ihmettelinkin kun ei oikein menneet kohdilleen. Mutta mikä huvittavinta etukappaleetkin sotkeutuivat huppukappaleiden kanssa.

Hihoja ommellessa ajattelin että miten olen näin huolimattomasti leikannut kaavat, kun ei hihalle meinaa paikkaa löytyä. Huppua ommellessa alkoi homma hahmottua:) Sieltähän ne hihojen paikat löytyivätkin..Jouduin pikkasen oikasemaan hupun reunaa, mutta muuten palat loksahteli paikoilleen. Voisi melkein kaavaa omaksi sanoa, kun niin päin seiniä hupparin kokosin. Ihan passeli näinkin koottuna.

Meidän pieni yksivuotias

Olikos tämä se kotona lasta hoitavan vanhemman päivän rankka osuus: Eilistä kakkua ja kahvia nautiskellen pientä blogipäivittelyä. Lapsukainen nukkuu parvekkeella ja Hesari odottelee.
Pidot jatkuu viikonloppuna kun tyttären synttäreitä päätettiin juhlia kahtena päivänä. Ensin lasten kutsujen merkeissä ja viikonloppuna vielä isovanhempien kanssa. Suunnitelmissa oli kotitekoiset kakut, hauskat hatut, mekko Neidille ja kodin koristelu, lahjoista puhumattakaan, niin tai siivouksesta, huh. Hattuja lukuunottamatta kaikki toteutui jo eilisillä kutsuilla ja olen tyytyväinen. Ja oli kelpo kemut.

 Kesällä olin jo leikellyt mekkokankaat kierrätyskankaista. Pussilakanaa ja tyynyliinaa Fidan ja Pelastusarmeijan kätköistä. Brodyyriä kaapin pohjalta miehustaa koristamaan. Kaava on Tenavien tamineet kirjasta, samaa mekkokaavaa olen aiemminkin käyttänyt, nyt vain ilman hihoja.

Jotenkin se ei tässä vaiheessa näyttänyt riittävästi syntymäpäivämekolta, joten väkersin sitten rinnukseen pikkuruusukkeen.

Hiuksiin tein vielä pinnin. Pohjana napsahtava vanha peruspinni, sitten kangasruusuke ja päällä itse päällystetty nappi. Tilasin keväällä nappeja ja työkalun tähän hommaan kangastukusta. Taitaa lapseni saada aikamoisen läjän pinnejä tulevaisuudessa. Hetkessä valmis ja tosi sievä minusta..vaikkakin lienee tuo kuva hiukan tärähtänyt.

mamman muffinseja..

Heippa. Kiirettä riittää, lapsi on oppinut kävelemään ja alkusyksyn synttäriputkikin on päällä. Ompeluksille ei kovinkaan ole ollut aikaa, jotain on kyllä työn alla. Ja tietokonekin on ollut lakossa jostain syystä.

Tässä yhtenä päivänä löysin joltain jenkkisivustolta ohjeen vauvaliiduista ja päätin kokeilla. ajattelin että pian on aika meidän pienokaisen päästä taiteilemaan ja ennen kun mehiläisvahaliituja ehtii ostamaan voisi käyttää hyväksi sen mitä jo löytyy ennestään.

Ladoin vanhat , jostain syystä säästyneet koululiidut muffinssivuokiiin ja laitoin uuniin.

2oo astetta... Niinhän sivulla luki.. Pian alkoi hieman haisemaan oudolta ja uuniin kurkatessa pöllähti vaarallisen oloinen savupilvi. Äkkiä sulaneet liidut pihalle ja läpiveto taloon. Tutkin vielä ohjetta ja juu 200 Fahrenheittia, ei celciusta. Ohhoh, olin sitten tehnyt poltettuja liituja. Niitä olisi pitänyt sulatella siis 15-40minuuttia 90c asteessa, mutta ihmeekseni ne näytti unnistuneen ainakin jollain tavalla vaikka olivat tulikuumassa uunissa vain hetken. Aluksi luulin että värit olivat sekoittuneet, mutta kääntöpuolelle jäi kirjavuutta sentään.

Tätä minun konstia  en tietenkään kenellekään suosittele. Ja muutenkin vain omalla vastauulla. Eihän tuollaisia ohjeita muutenkaan saisi lähteä käyttämään ja jättää omia aivoja narikkaan. Ihan hienot, taitavat kuitenkin joutua odottamaan jonkin aikaa, ettei Neiti B laita niitä enää suuhun.

Torstai

Katselin tuossa pöytää linssin läpi, kerrankin se näytti niin viehkeältä, että pakkohan se oli ikuistaa. Riisisuklaata. Sitä sain yllätykseksi "pankkiirilta" suoraan Porvoosta Brunbergiltä.

 Koko kesän olen sitä kaupoista metsästänyt. Mamman taukopalaa..

Neiti B on vailla useita paksumpia paitoja syksyksi. Koekappale syntyi vanhasta ihanan pehmoisesta collegesta, Eurokankaan resorista ja kestovaippakaupan nepparista. Apuna käytin jotain Ottobren  paitojen kaavoja. Laitoin vyötärölle paksun resorin, niin pysyy selkä piilossa. Myös hihoissa oli ensin resorit, mutta ne hankaloitti pukemista. Aika asenteikas paita tuli.

Sitten  kirpputorilöytö. Mikä tämä on..luulin ensin lampuksi. Koriste se kuitenkin vain on. Keitä nämä tyypit ovat, ainakin meille täysin tuntemattomia. Tästä hökötyksestä oli hankala saada kuvaa, kun se ei ole vielä paikkaansa meillä löytänyt. Jotenkin tämä vain oli pakko saada..

Helle hyväilee ja minä hymähdän

Tämä blogi venyttelee raajojaan ja koittaa pikkuhiljaa toipua helteiden aiheuttamasta horrostilasta.
Johan on paahdetta riittänyt, kyllästyin helteeseen jo toukokuussa. Onhan se toki välillä ihanaakin ollut. Uinti on kyllä ollut kesän parasta antia, mutta tänä kesänä tuli pulahdettua aivan liian harvoin. Vielähän tässä ehtii. Luksusta kesässä on se, että  unohtaa miltä pitkienhousujen jalkaanvetäminen tuntuu. Sitä ei joka kesä koe.  Ei pukemista. Ja ihania ovat parvekeaamiaiset. Ja se kun voi nukkua kuukausitolkulla ikkunat auki. Luonto pursuaa...

Joka päivä olen kuitenkin odottanut illan viilenevän ja että jos edes hiukan tuulisi. Syksy jo vilahtelee mielessä. Lämpimät neuleet, liian pitkillä hihoilla. Jotkut tummat nahkakengät jalassa, paksu huivi kaulassa. Teen juonti parvekkeella,vaikka sen voisi juoda mielummin sisällä, koska kasvoille sataa. Ulkona on pimeää, eikä sinne tarvitse lähteä. Märän asfaltin tuoksu. Ainakin viimesyksynä näytti, että lähivaahterat olisivat olleet tulessa..pian niistä sitten lehdet putoaa. Koti. Hyvät uunissa valmistettavat ruoat. Tulisikohan poltettua kynttilöitä ja ehkä punaviiniä pitäisi hankkia varastoon...Noh noh, nyt pitää malttaa odottaa. Sieltä se elokuu nyt ensin vielä tulee.

Ompelusten saralla on ollut hyvin hiljaista. Yhden ruokalapun tuossa hätiin kerkesin surautella, kun niistä on meillä hiukan pulaa. Kankaana on kestovaippakaupasta joskus tilattu PUL-kangas. Päätin vähän retrotella. Noista vaippakankaan paloista olen aiemminkin ruokalappuja väsäillyt, toimii paremmin kuin mikään muu. Käytön jälkeen huuhtasee ja käyttöön taas valmis heti kanttauksen kuivuttua.

Ajattelin etten tänne pistäisi muita kuin sisustus-, kangas- tai lastenvaatelöytöjä kirpputorilta. Tulee niin usein luuhattua lähikirppiksellä ja ainahan sieltä jotain tarttuu mukaan, ettei kaikkea sentään voi esitellä. No mutta tämä nahkainen peruslaukku saa nyt kunnian päästä kuvaan, koska se löytyi taannoin pilkkahintaan Kokkolalaiselta kirpputorilta ja on ollut todella mieluisa. Olkahihnasta sen saa jopa rattaisiin roikkumaan kuin hoitolaukun.

Loppukevennykseksi kuva heräteostoksestani...no oltiin me perunoita muutenkin ostamassa:)

Vihreä virkistää!

 On pitänyt kiirettä. Heti helteiden tultua, meidän Neiti B lopetti päiväunet ja äidillä ei ollutkaan aikaa omiin puuhiinsa. Sitten "pankkiirin" loman alettua on koko arki mennyt ihan sekaisin. Tänään kotiuduttiin reilun viikon reissulta ja voi kyllä se koti on niin ihana, meidän koti! Oli se reissukin hyvä, mutta nyt tuntuu, että nyt se loma vasta alkaakin. Arjesta on päästy irti ja sukulaisissa saatu käytyä.

Koskaan en ole varmaan näin hyvin syönyt. Eikä kyllä siilikään, antoivat sille halloum-juustoa, mahtaako sen vatsa kestää.. On ajeltu pitkin Pohjanmaata. Syöty makiaa juustoa, kahlattu Hailuotoa, käyty navetassa, bongattu lintuja, ruokittu paikalliset siilit tosiaan..

 Vain yhden ompeluksen kerkesin itselleni kursia kasaan, ennen kun reissuun lähdettiin.

Tämä toppi on todella toimivaksi mielenvirkistäjäksi todettu. Kokeilu oli oikeastaan muruhuttu-blogin innoittamana tehty. Vyötäröompeleissa on siis kuminauha alalankana, myös olkaimissa kumilankarypytys toimii, niin toppi on helppo pukea. Kangas on Eurokankaasta, ja siis ihanaa kangasta! Topin kaava oma, tehdessä muotoutunut.

Tästä on hyvä jatkaa.