Joulu ja sen jälkimainingit

Joulu. Aattona mieheni sukulaiset ahtautuivat kotiimme syömään, juhlimaan ja lahjoja avaamaan. Tunnelma oli hyvä- pelkäsin että lapsukainen saa aivan liikaa lahjoja ja stressaantuu ennemminkin kuin nauttii. Lahjoja tuli, lapsen parhaaksi lahjaksi osoittautui puinen uuni. Myös nallet ja muut pehmolelut ovat kovasti päässeet nauttimaan teehetkistä, pukinkontista tullut metallinen astiasto on siis myös hittituote. Myös paketeista tai ainakin suuresta paperikassista oli iloa. Joulupäivänä saimme olla ihan oman perheen kesken. Tutkittiin kukin joululahjojamme ja ulkoiltiin mukavassa pakkasessa. Ei kiireen häivää. Joululaulut soivat minkä kerkesivät. Uudet lelut saivat jo aattona pienokaisen toimimaan pikakelauksella ja nukkumaanmenosta muodostuikin isin ja äidin hermoja koetteleva tuntien taival, josta näyttää nyt muodostuneen jo tapa;) Tapanina matkattiin siskoni perheen luo, jossa lapsia on viisi, joten ylikierrokset senkun paukkuivat. Huh.. ei ole meidän neiti B varmasti yksin kokemassa joulunvieton raskautta;)

Meillä lapsia on vain yksi, joka ei suuriin väkijoukkoihin ja uusiin haastaviin leluihin ole vielä kerennyt kunnolla tottumaan.
Uudenvuoden "lahjoiksi" rouhin mausteita. Saadut pilttipurkit täyttävät nyt tarkoitustaan maustepurkkeina. Niissä on kiinalaista viismaustetta, jonka sekoitin itse, eli se sisältää kanelia, neilikkaa,fenkolia,tähtianista ja cayennepippuria. Kiinanpippuria siinä piti olla, mutta näin se meillä on toiminut oikein  hyvin kana-,liha- ja miksei kasvisruokienkin maustajana. Nyt odotan innolla uuttavuotta. Nähdään sitten.

Tulkoon joulu

Olkalaukku ompelus kierrätyskankaista valmistui vielä tänään. Huh, aikamoinen muotopuoli tuli, räväkkäkin se on, tosin niin on sen saajakin. Piparkakkutalokin on pystyssä, ei siitä mikään rintamamiestalo tullut, mutta talo kuitenkin. Kuusi tuoksuu ja paisti laitetaan juuri uuniin yöksi. Papereihin on lahjat kahisteltu. Kaapit ja pöydät notkuu herkkuja. Jäälyhdyt jäätyivät hetkessä. Nyt joulu saa tulla. Oikein iloista joulua kaikille!

joulumieltä

Jotakin joululahjoja on nyt pukinkonttiin valmistunut. Hernepussit naapurin tytölle, ideahan on Lapinkan talossa  blogista. Se oli vaivaton ja kiva tehdä ja ennen kaikkea ilmainen lähes, kun sai taas jämäkankaille käyttöä. Kaapista löytyi vain luomuherneitä, että halvemmallakin ois täyttää voinut. Tytön pussukat sidoi satiininauhalla yhteen.Toiset pussit meni jo pienelle pojalle. Ja säilytyspussi myös.

Tänään oli suotuisa kauppareissu; bongasin kaupantädin roskarullakossa pahvisen duracel-hyllyn, myyjä luopui ilomielin siitä. Nyt on neiti B järjestänyt kokopäivän tavaroitaan  hyllyynsä, yhä uudelleen ja uudelleen. Itselle löytyi Suomalaisen kirjakaupan alesta tämä kirjanen, 5E hintaan, kyllä se tulee itsensä maksamaan. Kivoja kuvia ja juttuja. Meillä joulu pitää vielä meidät liikkeellä, ei puhettakaan rauhoittumisesta vielä.Nyt joulun alla kukaan ei blogeissa varmaan ehdi pyöriä, mutta tehokkuus on sitä luokkaa,että materiaalia tulee jatkuvasti;)

Paperihiutaleita

Kirsikkapuun blogista sain idean kiinnittää hiutaleet sokerivedellä, hyvin pysyy, mutta osa irtosi jostain syystä.

Lätkin päälle lisää sokerivettä hiukan tuhdimpana, mutta se ei toiminutkaan, jäi ne kohdat tummiksi sitten kuivuttuaan. Sain ne sitten rätillä vielä siistittyä. Paperina on kukkapaketista tullutta paperia, joten varsinaista kierrätystä, vähän se oli kyllä herkkää repeämään. Koukkuun jäin, tuli leikeltyä vaikka kuinka ja mietin pitäisikö pistäytyä anopillakin tekemässä vähän "lumitöitä". Joulu alkaa olla nyt todella tapetilla ja lahjat taitaa olla hankittu. Jotakin itsetehtyä on kyllä vielä vaiheessa. Leipomuksia, siivousta, piparitalo, lahjojen viimeistely..siinä viikolle ohjelmaa. Ja mikäs siinä kun joululaulut soi ja alle puolitoistavuotias pienokainen hoitaa tanssimisen niiden tahtiin. Enpäs muuten laitakaan tänne mitään kauppojen sivuilta lainattuja kuvia joululahjapohdinnoistani. Riittävän monessa blogissa niin on jo tehty;) Sen sijaan voin kertoa käyneeni Tingelistangelissa ja Lilleri lallerissa ihastelemassa puuleluparatiiseja. Jotain tuli hankittuakin. Pukinkontin sisältöön lienee pieni kurkkaus paikallaan myöhemmin. Loppuun kuva lapsuuskodin joulujulisteesta, tämä kun seinälle laitetaan, siitä alkaa joulu! Nämä kuvat on otettu ilman salamaa, kuten kuvasta näkee;)

Sweeter that cup cake

Vanukas, muffinssi, vai mikä se nyt olikaan..
Liivimekko tuli tehtyä tossa päivällä lapsen asuksi yksille syntymäpäiväjuhlille. Juhliinkin kerettiin, olin jo valmistautunut että metsäänhän tämmönen hetken mielijohteesta tehty mekko menee, mutta kyllä se päälle kelpasi. Velour on Eurokankaasta joskus hamstrattu ja muut kankaat sopivia jämiä, mitä kaapista löytyi. Kaava on mukailtu Ottobren liivimekon kaavasta, taskun leikkelin, piirsin ja sijoitin mututuntumalla. Eihän tämmöinen pieni taskua vielä käytäkään, mutta mekko menee kyllä aika kauan. Olalla muovinepit on kestovaippakaupasta hankittu. Satiininauha asettui helposti paikoilleen ja oli tosi helppo ommella noin leveetä nauhaa. Vähän saatiin jo sotkuakin rinnuksille, mutta mitäs me siitä.

Pientä paloista

Haaveilen rintamamiestalosta. Kävimme yhtä sellaista katsomassakin ja silloin oli ajatuksissa että eihän me mitään omakotitaloasujia kyllä olla. No ei varmasti, kuka leikkaisi nurmikon, loisi lumet, korjaisi lukot, huolehtisi että on lämmin. No kun sieltä näytöstä lähdettiin, olin myyty. Samoin talo pian. Ei meille kuitenkaan. Hinta nousi mahdottomaksi ja tulihan tämä talohimo meille vähän äkkiä. No nyt se on tullut jäädäkseen. Samalla kun haaveilen talossa olevasta pihasta ja elämästä omassa talossa, haaveilen siitä kun on  oikein paikka joka asialle. Ja säilytystilaa..Siitä on näemmä alkanut olemaan pulaa.
Päätinkin kantaa korteni kekoon ja ruveta tuhoamaan omia kankaan jämiäni, joista lähinnä kangaslaatikkoni täyttyvät ja jotka nekin vievät järjettömän paljon tilaa. Parit housut sain aikaan ja jotakin on työn allakin.Jotakin karsiutui tulevaan arvontaan, jonka järjestän pian. Eli huhuu kangashamsterit; kangasarvonta tiedossa!

Velourhousuissa on Eurokankaan resorit ja velouria, joka on ihanaa, toisin kuin kuvassa. Kaava muokkautui jäljellä olevien palojen muodoista. Housut vähän lönöttää kuvassa mutta niistä tuli kyllä mieluisimmat pökät mitä olen tehnyt ja itse malli on kuitenkin elementissään. Toiset housut ovat blogivoittokankaiset ja kuosi ei esittelyjä kaipaa arvelen, "resori" on lörppöä ja kotoisin Eurokankaasta. Keltaiset vaatteet on meillä harvinaisia, tämä vaaleankeltainen varsinkin nyt miellyttää kyllä. Täytyy hakea sitä jostakin, että saadaan paita näille pöksyille, kun tämä kangas ei aivan paitaan riittänyt. Tyttärelle selvästi mieluinen kuosi, pyjamapöksyt oli tarkoitus tehdä, mutta katsotaan päätyvätkö päiväkäyttöön. Kuvausrekvisiitaksi oli laitettava mieheni vanha Monchichi, muistaako joku näitä vielä? Tämä on meillä kovassa käytössä.

Viikonlopun ohjelmassa olisi vihdoinkin joululahjojen ostelua, katsotaan jos vaikka pääsisitte ensiviikolla katsomaan, mistä haaveilin ja mihin päädyin. Hyvää viikonloppua siis.

Löpinää

Sisähousuja on ollut listalla jo pidempään, jostakin sitä piti aloittaa. Päätin tuhota kankaan jämiä, jotka ei muka riitä mihinkään. No kyllähän tästäkin velourista yhdet pöksyt sai.. Ja jos joku vielä muistaa nappitädin ekoista postauksistani, niin arvaa varmasti mistä lahkeen napit ovat peräisin. Kaava on Ottobre Jodhpur 3/2010. Housuista tuli vähän lyhyet, en tiedä oliko housujen mallissa vai tekijässä vika. Voisihan noihin jotkut resorit vielä lisätä. Hyvin käy kun on sukkahousut alla ja niihän se tällä ilmalla usein on. Napit on eriparisia ja yritin valita vähän sävy sävyyn vaatekapin paitojen kanssa.

Oletteko kenties muuten huomanneet, että vahvin "luonteen piirteeni" on huolimattomuus. Itse en ole asiaa niin objektiivinen tarkastelemaan, mutta ainakin kun tuon kysymyksen miehelleni esitin, niin hän nauroi, "Ai että ollaanko huomattu.." No se piirre ei oikein sovi yhteen ompeluharrastuksen kanssa. Läheskään joka työssä en käytä nuppineuloja asiaa helpottamassa ja puran sitten hetken päästä vinon sauman..tai ainakin se pitäisi purkaa. Kankaiden reunoihin ei muka ole aina aikaa laittaa  siksakkia, ettei saumat ihan varmasti alkaisi purkautua. Ja silitys.. Muutamassa ompeluksessa olen ohjeen mukaan välillä silitellyt, mutta kyllä sekin usein jää.. No joku se tässä hommassa viehättää kuitenkin. Ala-asteella olin törmäyskurssilla silloisen käsityöopettajani kanssa, joten mieleen hänen opeistaan jäi lähinnä lause "Katso kirjasta". Sanavarastossaan hän jatkuvasti viljeli sanoja: "rahi", "mittaliisa", "ratkoja", yms ala-asteikäiselle hankalia käsitteitä. Ja kaiken huipuksi arvatenkin oli 80-luvun varhaisteinille aika hankalaa myydä hauskoja käsityötehtäviä, kuten esimerkiksi tehtävää, jossa oppilas tekee itselleen Bermudat! "Mitkä?" Juu-u Bermudat, siis ne oli hirveät ja malliltaan samanlaiset kuin opella, joka oli silloin 50vee. Niissä oli vekit edessä ja tilaa tuhdimmankin mummon pepun verran takana ja lahkeensuusta olisi voinut työntää halukas vaikka päänsä sisään. Voi oij, vieläkin puistattaa, ja useaan kertaan nekin ratkojan alle pääsivät. Eli tuskin lapsuudestakaan tämä käsityöinto kumpuaa. Tunnustautuuko kukaan muu käsityöhunsvotiksi?
No joka tapauksessa, hauskaa on ja palkitsevia ompeluksia teen ja toivottelen, minä.
Ja loppuun vielä pari talvista kuvaa.

 Mustarastas

Ja kuka meni, minne meni..