No onhan se soma

 Moi.
Vaalitenttien aikana muotoutui virkaten puuvillalangasta lapsukaiselle kesämyssy. Lisäilin silmukoita ihan fiiliksen mukaan siinä tehdessä ja arvio meni aika hyvin, juuri passeli koko. Somisteeksi kyhäsin pikkukukan ja vielä helmi keskelle. Samaisia lankakeriä löytyy vielä eri väreissä jemmasta, näitä tulee siis varmaan tehtyä lisää. Mun mielestä hattuja ei voi olla liikaa, vai mitä!

Raikasta ilmaa

Tyttömme kaipasi uutta hupparia pilvihupparin tilalle. Meillä hupparit on kovasana ja lapsukaisen lempivaate se on myös. Käytin siis jo kaikille tuttua fleecehupparin kaavaa apuna, osa kaavoista puuttui ja ulkomuistista koitin piirrellä. Jotenkin kumma tästä mallista on aina tullut, hartioista leveä ja rinnasta pörheä, eikä huppukaan oikein ole kohdallaan. Lapsi on kuitenkin  ihan haltijoissaan. Kangas on blogiarvontavoitto ja kanttaus jämäpuuvillaa. Aivan kauhean vaikeaa oli kanttausta tehdä, mutta kun kanttinauhalla olisin päässyt tosi helpolla -niin kai sitä oli vaikeimman kautta mentävä. Kaksi nepparia edessä riittää, kun jotenkin sain tästä alhaalta levenevän :) Mua kiehtoo nyt pukea tyttönen reippaisiin  väreihin, vähän arastellen lähdin tätä kangasta testailemaan. Hullluilta päiviltäkin mukaan tarttui vain tummansinistä ja valkoista-rentoa merimieshenkeä.Niihin ostoksiin passaa kyllä hupparikin kanttauksensa vuoksi.

Kuvia ja huvia

Pikainen päivitys pihalta. Mitä kaikkea siellä nyt näkyykään kun kevät tekee tuloaan ja kun katsoo oikein tarkkaan. Me on syötelty sorsia ja leikitty kuraleikkejä ja poikettu poluilta. Oikein kivaa kun talvi jää taakse.

Moi

Täällä puhaltaa nyt niin villit tuulet, ettei kaikkea voi vielä edes paljastaa. Matka meni hyvin ja se inspiroi jos minkälaisiin puuhiin. Kohde oli oikein hyvä lapsiperheille ja meille varsinkin. Rauhallista ja paljon ulkoilua.Itse kohteesta  en vaikutteita uudistumiseen imenyt ,mutta oli kerrankin aikaa pysähtyä. Niinpä kotiin palatessa oli todella uudistunut olo. Voisiko tätä kutsua vanhanaikaisesti elämäntaparemontiksi.

Tässä sitä nyt diivaillaan uudessa kierrätyspipossa, sai Jackpotin kulahtanut paita kyytiä.

Pelkkä suorakaideputki ja yläpäästä kulmat yhteen

Kullanmurut kirpputorilta pääsivät meille leikkimään

Sitten tämä taas pysyi vankasti oksallaan vaikka kuinka tuuli tuiversi

Ensinäkin haluan panostaa nyt elämän laatuun ja tähän hetkeen. Tiedän- löpinältähän se kuulostaa, mutta on oikeasti aika tärkeä juttu.
Olemme siis toistaiseksi luopuneet uuden asunnon haaveilemisesta, koska tämä nykyinen käy vielä hyvin, eikä rahat mukavaan eloon riittäisi suurempaa lainaa maksaen ennen kuin menen töihin. Töihinkään en aio kiirehtiä, kun mahdollisuus kotona lapsen kanssa oloonkin kerran on. Ehkä senkin näen nyt entistä ainutlaatuisempana juttuna, kun piti pohtia vaihtoehdot että uusi asunto ja töihin tai tämä koti ja kotona murusen kanssa. Nyt sitten laitetaan ekologinen säästöliekki päälle ja haetaan tämän mamman hiekkalaatikkovaatteet (ja paljon muutakin) kirpputoreilta ja todetaan että kotona olo voi vielä jatkua.
Jostain on tullut myös halu tutkiskella ruokailutottumuksia perheessä-minähän sen ruoan nyt pääasiassa pöytään laitan, joten pieni uudistusliike silläkin saralla tuntuu olevan paikallaan. Lapsikin syö jo melkein mitä vain. Vielä hetki sitten ruoan piti olla jotakin siskonmakkarakeiton ja makaroonilaatikon väliltä, joten nyt voi kokeilla jotain kasvispitoisempaakin. Ja kun kevät tulee, niin salaatit ja sosekeitot itsetehdyn leivän kanssa peliin vaan. Nyt tuolla bataatti odottaa keittoutumista.
Kalaa on nyt ruvettu jo syömään tosi usein, kampelaa,silakkapihvejä, lohta ja jopa langettiin pakasteseihinkin-ihan kelporuokaa siitäkin sai. Päätettiin alkaa käyttämään vain luomulihaa, niin tulee sitä kalaakin ostettua useammin kun siitä tuleekin saman hintaista kun lihasta. Eikä muoviroinaa kotiin, ei muovipusseja ja pakkauksia, jos toinenkin vaihtoehto on. Eikä einestä- sitä me ei juuri ollakaan käytetty, pinaattiletut on olleet kyllä poikkeus. Karkit korvataan itsetehdyillä herkuilla, jos herkkuja pakko on syödä (Ja kyllähän on :D).
Sitten kodin uudistus: kaikki rikkinäinen tai arkea hankaloittava korjattava välittömästi! Jos ei ole varaa hankkia kunnollista, jätetään sitten hankkimatta. Pikainen siivous (-joka edellyttää myös imuroinnin koiraperheessä, jossa lastenrattaat tuodaan sisään-) päivittäin. Erottuu paremmin ne ihanat helmililjatkin täältä kun on siistimpää.
Ja sitten se että osaisi enemmän nauttia tästä meneillään olevasta hetkestä, eikä niin että on joku hankinta/suunnitteluprojekti kokoajan menossa. Nämä jutut tuntuvat jo nyt raikkaana muutoksena, mutta vaativat pikkuisen ryhtiä arkeen. Ompelusaralla on toistaiseksi hiljaista, kaikkea ei vaan voi ehtiä. Mutta kyllä niitäkin vielä nähdään, meinaan takkeja, mekkoja ja lakkeja.

takki

Tarpeeseen tuli ähkäistyä yksi kevättakki. Kankaat olenkin esitellyt jo aiemmissa postauksissa, kaavana Ottobren fleecehuppari (jolla aiemmin tehty pilvihupparikin) lukuisin muutoksin. Hupun jätin pois ja takista tein käännettävän. Taskun lisäsin ja pakon edessä myös helmaa muokkailin, jostain syystä miehustan palat ei mintunvärisellä puolella edessä ole laisinkaan samalla kohdalla, mutta vuoripuoleksi tämä oli tarkoitettukin. Pilkullinen oli takin tarkoitus olla alunperin, mutta tehdessä en osannut tehdä kuin 2 samanlaista takkia ja ommella ne sitten yhteen, joten mintunvihreäkin toimii, jotenkin tulee vähän japanifiilis siitä. Muovinepit oli ainoat jotka paikoilleen kerkesin laittaa-ne toimii hyvin. Ja nyt, ei kun käyttöön. Kuvat ovat laadultaa toosi heikkoja, mutta sormenjäljet on linssiin just vissiin uusittu ja kerkesi tuo lapsukainen säätöjäkin muutella. Heippa vaan!

Hilkkako tämä..

Nyt pääsi ihanaiset blogivoittotrikoot käyttöön. Trikoota sisällä ja päällä ja trikoota myös rypytyskaitale. Edellisen postauksen kaavaa tuli muokattua.Tassunjälkiä -blogissahan tuota kaavaa on muokkailtu jo aikaa sitten ihanaksi vauvalakiksi. Halusin huppumaisen, koska kevättakkiin ei näillä näkymin tule huppua. Nyt takkikankaatkin on jo leikattu, katsotaan kerkeänkö vielä ennen lähtöä tekemään saati blokkaamaan niitä.

Pakkanen

Alkaa pikkuisen tympiä nämä pakkaset. Lapsukainen hyppii seinille kun ei pääse purkamaan energiaa tarpeeksi, kun on tottunut ulkoilemaan ja nyt parinkymmenen asteen pakkasilla ollaan vain piipahdettu pihalla. Nyt onkin sitten pidetty kotia lämpimänä leipomalla, eilen omenamuffinsseja ja tänään hyväksikäytettiin aamupuuron jämä sämpylöihin. Muffinssitaikinan sai 1,5vuotias sekoittaa itse ja lapsen into ja keskittyminen moisiin puuhiin oli ihanaa katseltavaa. Sämpylät voideltiin vedellä ja siroteltiin päälle kaurahiutaleita, vaatiin tarkkuutta!
Vaikkakin aika on nyt saatu kulumaan ihan mukavasti, niin päätettiin kuitenkin katsoa lähiaikojen äkkilähdöt ja valita kohde, jossa ei toppahaalaria tarvita. Kypros..se odottelee nyt meitä. Sitä ennen koitan jotain kesäjuttuja ommella vielä. Suurin puute on kevyissä hatuissa; alkuun harjottelin lierihattua Ottobren ilmaiskaavalla. Vuorena Iinulta pilkut ja päälliskankaana oma vanha hamonen. Yllättävän tekniseltä tuntui toteutus, korvaläpätkin tein, mutta niiden laitto kahden kankaan väliin, kun lierikin piti laittaa, oli liian hankalaa. Ihan kiva siitä tuli. Ompelulle ei ole löytynyt aikaa, kun neiti on nukkunut sisällä ja hänpäs herää oitis jos ompelukone käy. Tulen pian pistäytymään taas.