takki

Tarpeeseen tuli ähkäistyä yksi kevättakki. Kankaat olenkin esitellyt jo aiemmissa postauksissa, kaavana Ottobren fleecehuppari (jolla aiemmin tehty pilvihupparikin) lukuisin muutoksin. Hupun jätin pois ja takista tein käännettävän. Taskun lisäsin ja pakon edessä myös helmaa muokkailin, jostain syystä miehustan palat ei mintunvärisellä puolella edessä ole laisinkaan samalla kohdalla, mutta vuoripuoleksi tämä oli tarkoitettukin. Pilkullinen oli takin tarkoitus olla alunperin, mutta tehdessä en osannut tehdä kuin 2 samanlaista takkia ja ommella ne sitten yhteen, joten mintunvihreäkin toimii, jotenkin tulee vähän japanifiilis siitä. Muovinepit oli ainoat jotka paikoilleen kerkesin laittaa-ne toimii hyvin. Ja nyt, ei kun käyttöön. Kuvat ovat laadultaa toosi heikkoja, mutta sormenjäljet on linssiin just vissiin uusittu ja kerkesi tuo lapsukainen säätöjäkin muutella. Heippa vaan!

Hilkkako tämä..

Nyt pääsi ihanaiset blogivoittotrikoot käyttöön. Trikoota sisällä ja päällä ja trikoota myös rypytyskaitale. Edellisen postauksen kaavaa tuli muokattua.Tassunjälkiä -blogissahan tuota kaavaa on muokkailtu jo aikaa sitten ihanaksi vauvalakiksi. Halusin huppumaisen, koska kevättakkiin ei näillä näkymin tule huppua. Nyt takkikankaatkin on jo leikattu, katsotaan kerkeänkö vielä ennen lähtöä tekemään saati blokkaamaan niitä.

Pakkanen

Alkaa pikkuisen tympiä nämä pakkaset. Lapsukainen hyppii seinille kun ei pääse purkamaan energiaa tarpeeksi, kun on tottunut ulkoilemaan ja nyt parinkymmenen asteen pakkasilla ollaan vain piipahdettu pihalla. Nyt onkin sitten pidetty kotia lämpimänä leipomalla, eilen omenamuffinsseja ja tänään hyväksikäytettiin aamupuuron jämä sämpylöihin. Muffinssitaikinan sai 1,5vuotias sekoittaa itse ja lapsen into ja keskittyminen moisiin puuhiin oli ihanaa katseltavaa. Sämpylät voideltiin vedellä ja siroteltiin päälle kaurahiutaleita, vaatiin tarkkuutta!
Vaikkakin aika on nyt saatu kulumaan ihan mukavasti, niin päätettiin kuitenkin katsoa lähiaikojen äkkilähdöt ja valita kohde, jossa ei toppahaalaria tarvita. Kypros..se odottelee nyt meitä. Sitä ennen koitan jotain kesäjuttuja ommella vielä. Suurin puute on kevyissä hatuissa; alkuun harjottelin lierihattua Ottobren ilmaiskaavalla. Vuorena Iinulta pilkut ja päälliskankaana oma vanha hamonen. Yllättävän tekniseltä tuntui toteutus, korvaläpätkin tein, mutta niiden laitto kahden kankaan väliin, kun lierikin piti laittaa, oli liian hankalaa. Ihan kiva siitä tuli. Ompelulle ei ole löytynyt aikaa, kun neiti on nukkunut sisällä ja hänpäs herää oitis jos ompelukone käy. Tulen pian pistäytymään taas.

Ompelin vasta ekaa kertaa tälle vuodelle

Päiväunien aikana valmistui pipo sopivaksi jo syksyksi tehtyyn lämpöisempään kevättakkiin, jota olen aiemminkin mainostanut. Kankaina velour ja resori kaapin pohjalta ja sisäpuolen ohut trikoo vanhasta t-paidasta. Ajatelin että tarpeen vaatiessa pipoa voi pitää miten päin vain ja sisäpuoli mätsää Reiman keväthaalariin ( jaahas niin päin ei kuvaa tullut otettuakaan). Viimevuodesta muistan sen että kun hattuja oli useita, niin jostain syystä mukaan lähti usein ihan väärän värinen hattu, kun oli joku muu kuin äiti pukemassa. Kaavana käytin Ottobren 04/08 trikoopipon kaavaa. Luulin jo että hyvä tuli, mutta kun pistettiin hattu päähän,niin totesin mallin olevan aika kummallinen myssykkä, johon nuo korvat ei istu ollenkaan, vai tuliko siitä iso vai miten se on jotenkin outo. Päätinkin että meillä sitä käytetään luultavasti sivusauma keskellä, välittämättä hassusta kanan heltasta jonka ne korviksi tarkoitetut muodostavat. Tämä päässä on nyt tytöltä koko ilta vierähtänyt, eli eiköhän se käyttöön päädy. Ja kauhea ompeluhimo tämän tekemisestä tuli.

Pieni romanttinen rasia ja ei niin romanttinen asia

Heippa, ettei blokkailu nyt ihan unohtuisi, niin pieni päivitys on paikallaan. Ihana eväsrasia tyttöselle tarttui mukaan kirpputorilta. Monikerroksinen ja haarukkakin mukana, vautsi.
Mutta muihin aiheisiin: Viimesyksynä päätin alkaa ihan pikkuisen opiskelemaan verkkokurssimuotoisesti, kerkeäähän tässä kotona ollessa. Kurssin myötä kuitenkin huomasin, että se olikin aika suuritöinen projekti  ja vaikeakin. Nyt se on kuitenkin kunnialla suoritettu loppuun ja  siitä lienee tulevaisuudessa riemua, kun töihin ryhdyn. Nyt haluan sitten vähän ansaittua joutenoloa. Sen ajan tehdä jotain, niin kuin vaikka leipoa tai silittää tai ommella oikein ajatuksella. Siksikin kai tämä blogihiljaisuus on meneillään. Kaikki on muutenkin hiukan sekavaa, kun olemme olleet aikeissa myydä asuntomme ja muuttaa kenties omakotitaloon, mutta..Tässä taannoin sitten välittäjän käyntiä varten siivottiin ja siirreltiin huonekaluja ja kevätaurinko puski läpi likaisista ikkunoista . Melkein jo näin puut vihreinä ja haistoin tuttujen kasvien tuoksun ja mietin kuinka me neiti B:n kanssa kuljettaisiin kohta näillä pihoilla ja nurmilla. Ou nou, paniikki tuli, haluammeko todella vaihtaa tämän kodin ja ympäristön, jotka ovat ihaniksi todetut, joissa ei ole mitään vikaa, uuteen ja tuntemattomaan. Tämmöinen oravanpyörä pärähti käyntiin. Puolivuotta olemme netissä roikkuneet katsomassa uutta kotia ja kaikkiko turhaa, kun ei me muutetakaan....vai muutetaanko? Tänään tuli myyntiin samanlainen talo samalta tieltä, kuin oli se joka laukaisi tämän talokuumeen. No katsotaan nyt, pidän teidät ajantasalla.
Ja sitten vielä viimeisenä, muttei vähäisimpinä Iinulta pikkuisen pilkkuja, näitä on hyvä lisäillä sitten vähän sinne sun tänne. "Kuvausrekvisiittana" (: D) ihana coton de tulear koiruutemme.