Täällä ollaan, entäs te?

Pihan oravat on niin ihania, että pakkohan niitä on kuvata.

Tämä liivimekko on odottanut onnistunuttta valokuvaa jo pari viikkoa, värit ovat aivan puuta heinää. Eli yksikään kuva ei onnistunut. Luulin jo että kamera on rikki, mutta kai se on tuo päivän valon puuttuminen. Syvän violetti velour kannettiin kotiin Eurokankaasta ja pilkkupuuvilla, joka onkin jo blogissani tutuksi tullut, sattui olemaan samaa väriä.

Kaava on Ottobren liivimekosta, suurensin sen kummityttöni kokoon 104 ja vuoritin yläosan. Todella järkevä ratkaisu tuo vuoritus, jäi kokonaan kärsimättä resoreiden epäsiisteyden aiheuttama närkästys;)
Minä teen verkossa opintoja, nyt olenkin koukussa siihen ympäristöön ja blogeissa luuhailu jää vähemmälle.

Onko kenelläkään antaa ideoita kengiksi, joilla pärjää ulkona lapsen kanssa säällä kuin säällä. Mielummin liian lämpimät kuin kylmät olisi hakusessa..mutta sellaiset jotka eivät kauhistuisi pikkusateesta. Niistä Ugg-saappaista olen kehuja kuullut, mutta vesikelihän ne pilaa. Ja jalkani kaipaisivat paksumpaa pohjaakin. Kuomat olisivat viimeinen vaihtoehto;) Näitä nyt vähän pohdin, jotka aamulla hätäpäissäni stokkalta hain.

Eikö ole hyvä että joku syö sienet, kun me ei niitä kovasta yrittämisestä huolimatta keretty sinne sienimetsään.

Mietintöjä

  Löysin kirpputorilta tässä taannoin vanhoja käsityölehtiä 70-luvulta, testiksi nappasin mukaani vain pari. Mutta olisi pitänyt ottaa koko läjä. Aivan ihanaa fiilisteltävää jokalähtöön. Eli siis näyttää siltä, että on opeteltava sitä sun tätä tällä käsitöiden saralla.

 .

Tämä virkattu kietaisumekko vei sydämeni oitis, ..jos nyt alottaisin, saattaisin jopa ensi kesäksi sen valmiiksi saadakin. Virkkauksen saralla olen saanutkin jotain hassua väkerrettyä, pahoin pelkään, että tuon Tohelon ja Tipsyn tänne vielä näytille joku päivä.
Olen tässä pohtinut tätä blogiani, tämä ei oikeastaan ole sellainen kuin sen piti olla. Sen piti enemmänkin olla päiväkirja, kuin vain käsityöblogi...Aika ujonlaisesti olen tänne juuri muuta kuitenkaan laittanut ja senkin takia blokkaustahti ei päätä huimaa. Pitäisikös sitten laajentaa repertuaaria meidän kodin meininkiin tai omiin ajatuksiin ja puuhiin..muotiin, sisustukseen-tai niistä haaveilemiseen.

No katsotaan, nyt tauolle, johon kuuluu omenoita,teetä ja hunajaa ja mieheni tuliaisiksi Sardiiniasta tuomia keksejä,oih. On muuten huusholli sekaisin kun yksikön kolmesta jäsenestä yksi on matkoilla vaivaiset 3 vuorokautta.